Ruotsista Suomeen levinnyttä juhlapäivää vietetään 13.12. Pyhän Lucian muistoon liittyvät meillä nykyään joulun ajan alkamisesta kertovat Lucia-neidot, jotka kulkueineen tuovat valoa talvisen pimeyden keskelle.

Pyhä Lucia oli neitsyt, joka surmattiin uskonvainoissa Sisilian Syrakusassa vuonna 304 jKr. Hän oli suosituimpia kristittyjen varhaisimmista marttyyreista ja hänellä oli runsaasti palvojia jo 300-luvun päättyessä. Pyhää Luciaa on rukoiltu keskiajalla avuksi erityisesti kaulan kasvaimissa sekä sokeudessa ja silmätaudeissa. Hänestä on säilynyt muistumia myös suomalaisessa kansanperinteessä.

Pyhimyskulttien sisältö ja käytäntö sekoittuivat Suomessakin aikaisempiin pakanallisiin palvontamenoihin. Kun suomalaiseen parannusperinteeseen kuului erilaisten loitsujen lukeminen, siirtyivät kansanmytologian aivoitusten mukana kristillisten pyhimystenkin nimet tautien synty- ja parannusloitsuihin.

Lucianyön tavat, joista osa siirtyi joulutavoiksi, ovat ilmeisesti jäänteitä esikristillisestä talven juhlasta. Ruotsissa syötiin Vänernin seuduilla 1600-luvulla Lucian yönä erityinen ateria, "lussebiten" tai "lussefrukosten". Silloin nautittiin Lucianpäivänä teurastetusta jouluporsaasta valmistettuja liharuokia, jotka olivat kiellettyjä alkavan paaston aikana. Ruokien katsottiin antavan ydintä luihin, niin että ihmiset ja eläimet paremmin kestäisivät pimeän ajan rasitukset. Samalla tällä ruoan ja juoman tarjoamisella on haluttu edistää seuraavan vuoden hyvää vuodentuloa viljalle ja väelle.

Lucian juhla on valon juhla joka tuo valoa talven pimeyden keskelle. Lucian päivästä sanotaan päivien pitenevän. Lucia pukeutuu valkoiseen asuun ja kynttiläkruunuun. Monessa kaupungissa ja paikkakunnalla valitaan oma lucia-neito joka kulkueineenlevittää ympärilleen valoa ja lämpöä.