Pikkujoulut

Suomalaiseen jouluun kuluu ehdottomasti pikkujoulut.

Pikkujoulut ovat saaneet alkunsa ylioppilas-
kunnan ennen viettämistä kuusijuhlista. Sieltä tapa levisi työpaikoille ja erilaisiin yhdistyksiin.

Ennen sotia pikkujoulua juhlittiin puurojuhlana. Tarjolla oli riisipuuroa, johon oli piilotettu onnenmanteli. Mantelin saajalle oli luvassa onnellinen uusivuosi.

Tämän päivän pikkujouluissa puuro on vaihtunut glögiin ja joulun pikkuherkkuihin. Pikkujouluja juhlitaan erilaisten työ- ja opiskelutovereiden ja harrastusten piirissä.

Lähes jokainen yritys ja yhdistys järjestää henkilökunnalleen pikkujoulun. Joulun alla parhaimmassa tapauksessa tulee juhlittua jokaisen harrastuksen ja yhdistyksen pikkujoulut. Pikkujoulut ovat odottettu ja paljon puhuttu aihe monilla työpaikoilla jo hyvissä ajoin syksyllä.

Ja jos pikkujoulua ei ehditä järjestää ennen joulua, voidaan sitä viettää vielä tammikuussakin!!

Adventti

Suomalainen joulu alkaa adventtina joulukatujen avajaisilla ja joulun avauksilla kaupunkien ja kylien toreilla.

Adventtiin kuuluu myös aika jolloin lapset saavat joulukalenterin, mistä riittää luukkujen avamista jouluaattoon saakka.

Adventista alkaa joulun todellinen odotus, neljä viikkoa jouluun. Ensimmäinen kynttilä on sytytetty.

Ensimmäinen kynttilä kuvaa joulun odotusta, toinen jouluniloa, kolmas tuo joulurauhaa ja neljäs on rakkauden kynttilä.

Jouluevankeliumi

Evankeliumi Luukkaan mukaan 2: 1-20

Siihen aikaan antoi keisari Augustus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava verollepano. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa.

Niin myös Joosef lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista ja meni verollepanoa varten Juudeaan, Daavidin kaupunkiin Betlehemiin, sillä hän kuului Daavidin sukuun. Hän lähti sinne yhdessä kihlattunsa Marian kanssa, joka odotti lasta. Heidän siellä ollessaan tuli Marian synnyttämisen aika, ja hän synnytti pojan, esikoisensa. Hän kapaloi lapsen ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut tilaa majapaikassa.

Sillä seudulla oli paimenia yöllä ulkona vartioimassa laumaansa. Yhtäkkiä heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus ympäröi heidät. Pelko valtasi paimenet, mutta enkeli sanoi heille: "Älkää pelätkö! Minä ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus Herra. Tämä on merkkinä teille: te löydätte lapsen, joka makaa kapaloituna seimessä." Ja samalla hetkellä oli enkelin ympärillä suuri taivaallinen sotajoukko, joka ylisti Jumalaa sanoen:

Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa.

Kun enkelit olivat menneet takaisin taivaaseen, paimenet sanoivat toisilleen: "Nyt Betlehemiin! Siellä me näemme sen, mitä on tapahtunut, sen, minkä Herra meille ilmoitti." He lähtivät kiireesti ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. Tämän nähdessään he kertoivat, mitä heille oli lapsesta sanottu. Kaikki, jotka kuulivat paimenten sanat, olivat ihmeissään. Mutta Maria kätki sydämeensä kaiken, mitä oli tapahtunut, ja tutkisteli sitä.

Paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet. Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu.