Joulupukki ja joulutontut
Joulupukki ei alun alkaen ollut elävä olento, vaan
oljista iltapuhteina palmikoitu kilipukinkuva, jota käytettiin
ja käytetään vieläkin joulukoristeena. Joulupukki
on kehittynyt tästä joululeikkien seurauksena.
Perinteen mukaan joulupäivänä ei sopinut käydä vierailuilla,
mutta joulun jälkeisenä päivänä Tapanina ilonpito,
leikit ja kylässä käyminen olivat jo mahdollisia. Silloin alkoi
myös liikkua nurinpäin käännettyihin turkkeihin pukeutuneet
joulupukit ja joulumuorit, jotka kävivät lystäilemässä taloissa.Vasta
myöhemmin on pukki muuntunut tarkoittamaan aattoillan odotettua, lahjoja
jakavaa joulupukkia.
Joulutontut ovat taas alun alkaen olleet muinaissuomalaisten
uskomuksen mukaan maahisia, menninkäisiä ja muita
henkiolentoja, joihin tuli suhtautua hyvin varoen ja joista
ei oikeastaan olisi saanut edes puhua.
Vasta viime vuosisadan lopulla tontuista tuli ystävällisiä olentoja.
Silloin ruotsalainen runoilija Viktor Rydberg ja taiteilija Jenny Nyström
loivat veikeiden hiippalakkisten pikkuvekkuleiden hahmot. Tuota pikaa tontut
levisivät koko Pohjolaan ja vähitellen myös muihin maihin.
Joulumuori
Joulumuori esiintyy harvemmin julkisesti,
sillä hänellä on
tärkeä tehtävänsä pitää Korvatunturi
toiminnassa, jotta Joulupukki ja tontut voivat tehdä omia
töitään. 
Savukoskella Korvatunturin pitäjässä Joulumuorilla
on oma kammarinsa, jossa hän näyttäytyy. Joulumuori
on kuitenkin nykyisin esillä enemmän kuin ennen, ja hän
on yhtä sydämellinen ja ystävällinen kuin Joulupukkikin.
Joulumuori tuo kuvaan mukaan lämmintä äidillisyyttä,
hänen syliinsä lasten on helpompi kiivetä kuin joskus
jännitystä herättävän joulupukin. Joulumuori
on kiltti jouluäiti, jota on mukava halia. Hän täydentää ja
pehmentää Joulupukin kuvaa
Haltijoita ja maahisia
 Vanhaan
suomalaiseen uskomusperinteeseen kuuluvat haltijat antavat mielenkiintoisen
historian joulutontuille. Haltijoita pidetään suomalaisina
esikuvina joulutontuille. Joulutontut vaikuttavat nykyisin enää lähinnä lapsiperheiden
ja kaikkein pienimpien lasten elämään.
Vanhojen suomalaisten uskomusten olennot
eivät kuitenkaan
olleet todellisia vain lapsille. Haltijoita ja maahisia kunnioitettiin
ja pelättiin koko vuoden ajan, eikä vain joulun alla.
Haltijoista on Suomessa kirjattu uskomuksia vielä 1930-luvulla.
Haltijat olivat tarinoissa useimmiten
pieniä harmaapartaisia
ja harmaapukuisia ukkoja. Heillä oli ihmisten elämässä selkeä tehtävä.
Haltijat hallitsivat erilaisia ihmisten rakennuksia, kuten saunaa
ja riihiä. Oli myllynhaltijaa, navetanhaltijaa ja tallinhaltijaa.
Rakennustenhaltijat olivat yleisiä varsinkin länsisuomalaisessa
perinteessä.
Eläimille, metsälle, järvelle ja erilaisille muille
luonnonalueille oli myös omat haltijansa. Joidenkin uskomusten
mukaan eläintenhaltijat olivat eläinten näköisiä.
|
