Tiistai
6. tammikuuta

kello 22:16:13.
Matkakertomuksia
Petra, Jordania
Andalusia, Espanja
Azorit
Monaco
Sisältöä
Etusivulle
Uutiset
Kulttuuri
Urheilu
Ajankohtaista
Terveys
Järjestöt
Virastot
Yhteystiedot
Omia palvelujamme
Nettimarkkinat
Tapahtumat ja tanssit
Työpaikkoja vapaana
Jäsenklubi
Pelaa hirsipuuta!
Mene foorumiin
Ilmoittamistietoa

VAALEANPUNAINEN KAUPUNKI ERÄMAASSA - Päivä Petrassa


Aamuaurinko maalaa ympärillämme kohoavaa vuoristoa koko ajan muuttuvin värisävyin. Hetki sitten koko maisema oli vaaleansininen, sitten se muuttui violetiksi ja nyt se kylpee vaaleanpunaisessa valossa. Erämaa on täysin hiljainen, lukuunottamatta silloin tällöin kaukaa kantautuvaa kavioiden kapsetta, joka lähestyessään kaikuu moninkertaisena vuorenseinämistä, kun hevosen selässä matkaansa taittavat turistit ratsastavat ohitsemme. Ohitamme auringon pavunruskeaksi paahtaman beduiinipojan kamelinsa kanssa tarjoamassa "ilmastoitua taksiaan" edulliseen hintaan. Kieltäydymme kyydistä ja jatkamme jalan kohti kapeaa solaa, joka johtaisi meidät tähän monen tarinan muinaiseen kaupunkiin.

Tämä Petraan johtava kiemurteleva 1,2 km pitkä sola kapenee paikoin vain kahden metrin levyiseksi. Päittemme yläpuolella, yli 200 m:n korkeuteen kohoavien pystysuorien vuortenseinämien välissä, näemme pilkahduksen kirkkaan sinisestä aamutaivaasta. Kävellessämme eteenpäin tunnemme konkreettisesti olevamme näiden maagisten vuorten syleilyssä.

Juuri kun jano alkaa vaivata ja alamme arvuutella jäljelläolevan matkan pituutta ilmestyy silmiemme eteen solan pää ja kulissinomainen näky Faraon Aarrekammion fasadin punaisesta pylväiköstä.
Tämä Faraon Aarrekammio (Al-Khazneit) on itseasiassa 43 m korkea ja 30 m leveä rautapitoiseen hiekkakiveen kaiverrettu nabatealaisen kuninkaan hauta ja on ehkä kaikkein kuvatuin Petran rakennuksista. Kuten kaikissa Petran kallioonhakatuissa monumenteissa, niin myös Aarrekammiossakin on kiehtovinta sen fasadi. Fasadien takana ei ole pettymykseksemme muuta kuin yksinkertainen tyhjä huone.
Aarrekammiolta jatkamme "Fasadikatua" (erilaisten pienempien fasadien reunustamaa katua) kohden nabatealaisten ensimmäisellä vuosisadalla kallioon hakkaamaa amfiteateria. Teatteri oli alunperin suunniteltu 3000:lle hengelle, mutta roomalaiset laajensivat sen käsittämään 8000 istumapaikkaa. Vaikkakin maanjäristys tuhosi pahoin teatteria vuonna 363 jKr, saimme todistaa akustiikan kuitenkin edelleen olevan täydellisen, innoittuneen turistin virittäessä impulsiivisesti ilmoille Schubertin Lauluja!

Pölyistä tietä eteenpäin jatkaessamme, tulee vastaamme tuon tuostakin pieniä ja suurempia kauppiaita hymysuin tarjoten värikkäitä kiviä, helmiä, korurasioita, kivestä veistettyjkä pieniä patsaita - tietyati "ystäville erikoishintaan".

Koska meillä on vain päivä aikaa Petralle (suositetun kolmen sijasta), joudumme valikoimaan tarkoin vierailukohteemme. Päätämme seuraavaksi suunnistaa Al-Deirin bysanttilaiseen luostarikirkkoon, joka on korkealla vuorella, yli tunnin kiipeämisen ja 800:n kiveen hakatun askelman päässä. Matkalla ylös ymmärrämme miksi opaskirjamme suositteli kiipeämisen aloittamista mahdollisimman varhain aamulla!

Monien juoma- ja valokuvaustaukojen jälkeen saavutamme vihdoin uupuneina vuoren huipun. Huipulta aukeaa henkeäsalpaavat näköalat nyt sinipunaisen eri sävyissä hehkuvaan vuoristoon ja alas laaksoihin. Itse luostarikirkko vuoren huipulla muistuttaa arkkitehtuuriltaan Faraon Aarekammiota. Roomalaisen ja klassisen arkkitehtuurin elementit maustettuna nabatealaisilla yksityiskohdilla, muodostavat mielenkiintoisen ja rikkaan kokonaisuuden.

Kolmanteen kohteeseemme suunnistamme päivän jo alkaessa painua illan puolelle. Al-Madbah tai "Korkea uhripaikka" on perimätiedon mukaan se alttari, jossa Abrahamin oli määrä uhrata Iisak. Alttari sijaitsee korkealla, vastapäisen vuoren huipulla ja tällä kertaa paljon vaikeammin seurattavan polun päässä. Eksymme kerran, mutta pienen harharetken jälkeen löydämme takaisin oikealle polulle ja jatkamme (alas katsomatta!) yhä kapenevaa ja jyrkkenevää polkua kohden huippua. Alttarialue vuoren huipulla on suhteellisen pieni ja itse alttari yksinkertainen kivinen koroke kolmen askelman ympäröimänä. Alttarilla on merkillisen rauhoittava tunnelma: tuntuu että aika on ikäänkuin pysähtynyt ja huomaamme puhuvamme melkein kuiskaten.
Istumme huipulla hiljaa ja ajatuksissamme pitkän tovin silmiemme alla näkymä syvälle alas laaksoon ja vuoren juurella olevaan beduiinikylään.

Paluumatka alas vuorelta vaatii kaiken tarkkaavaisuutemme sillä illan alkaessa hämärtää ei olekaan enää aivan yksinkertaista seurata laaksoon ja takaisin solan suulle johtavaa polkua.

Kävellessäni väsyneenä ja pölyisenä mutta päivän kokemuksista kylläisenä läpi solan takaisin Wadi Mousan kylään, mietin kuinka osuvasti joku oli kuvannut Petrassa käyntiään kuin matkaa sateenkaaren läpi…

Teksti ja kuvat Maarit Mäkelä

 

 

Petran historiaa:
Petra oli aikoinaan nabatealaisten pääkaupunki. Nabatealaiset olivat paimentolaiskansa, joka vaurastui maustekaupalla ja hallitsi Transjordanian aluetta ennen roomalaisia. Nabatealaisten kuningaskunta eli loistokauttaan ensimmäiseltä vuosisadalta ennen Kristuksen syntymää aina ensimmäiselle vuosisadalle Kristuksen syntymän jälkeen. Tämän jälkeen roomalaiset ottivat alueen hallintaansa ja tekivät siitä osan Rooman arabialaista provinssia. Petrassa oli tuolloin lähes 3000 asukasta.

Petran kaupunkiarkkitehtuuria liitto Rooman kanssa rikastutti monin tavoin. Tätä kukoistuskautta ei kestänyt kuitenkaan kauan. Roomalaisten vaikutusvallan lisäännyttyä he alkoivat suunnittella uusia kauppareittejä, jotka eivät enää kulkeneetkaan Petran kautta. Tämä vähensi nabatealaisten valtaa.

Kuudes vuosisata jKr. oli Bysantin valtakautta ja se toi mukanaan kristinuskon myös Petraan. Monet Petran rakennuksista muutettiin tuolloin kirkoiksi.
Myöhemmin Petraa kohtasi maanjäristysten aalto, mikä aiheutti, että sitä ei enää pidetty turvallisena paikkana asua. Viimeisimmät merkit asutuksesta ovat ristiretkeläisten rakentamat linnoitukset 12:lta vuosisadalta jKr.

Petra hiljeni ja jäi ainoastaan karavaanien pysähdyspaikaksi. Seuraavina vuosisatoina sitä asuttivat paikalliset beduiinit. Petra vaipui unohduksiin.
Uudelleen Petra tuli maailman tietoisuuteen vasta vuonna 1812, sveitsiläisen tutkimusmatkailija Johann Burckhardtin ansiosta.

Petralla on myös raamatunhistoriallista merkitystä. Tradition mukaan Mooses löi kalliosta vettä israelilaisten erämaavaelluksen aikana juuri näillä seuduilla. Petrassa on alttari korkealla vuorella, jolla Aabrahamin oli määrä uhrata Iisak. Myös profeetta Aaronin hauta sijaitsee Petrassa.

 

 

 


©TUKHOLMA.NET 2000-2008.