Kontrastia kansalle

Ei kuvataide nyt niin vakava asia ole.
Galleria Ulaanissa Tuomas Laurialan näyttelyssä ”Ihanko totta?” karnevaaliasuinen ihmishahmo kiipeää harmaisiinsa pukeutuneen kenraalin ikkunasta sisään ja räiskyvän keltainen nainen kailottaa kännykkäänsä niin että tuikeat tädit kääntyvät mulkoilemaan.

Näyttelyyn tulevan vanhemman herran ensikommentti kuuluu: ”Tämä on kyllä hauska.”
Sitä ei voi kieltää. Menimpä minkä tahansa taulun kohdalle, suupieleni vääntyvät väkisinkin hymyyn.

Katsomme herran kanssa maalausta, jossa pitkä ravintolailta on vääristänyt miesjoukon kasvot hirviömäiseen irveeseen. Joku nuokkuu synkkänä laskuhumalassa, yksi kittaa kaljaa kurkku suorana, toiset örveltävät kaatokännin huipulla.

Lauriala vastaa puhelimeen Mikkelistä, jossa hänellä on ateljee. Tämä on nuoren tekijän kolmas yksityisnäyttely Helsingissä.

Tuomas Laurialan maalauksissa väri hyppii harmaan massan silmille

Mies luonnehtii tyylinsä lähtökohtia siten, että siinä yhdistyvät kaksi hänen kiinnostuksen kohdettaan: pilapiirtäminen ja maalaus. Tuloksena on töitä, joiden kontrastit ovat jyrkkiä ja värit hyppivät äkkiväärästi paletin laidasta toiseen.

Olen näkevinäni kaljaa kittaavien miesten hahmoissa jotakin pirullista, vähän niin kuin Hugo Simbergin veikeissä pikkupiruissa. Lauriala ei myönnä suoraaan ottaneensa Simbergistä vaikutteita, mutta kertoo tämän töistä kyllä pitävänsä. Toiseksi lempimaalarikseen hän nimeää Marcus Collinin, joka kuvasi mm. ihmismassoja murretuissa sävyissä.

Massoja on Laurialankin maalauksissa. Juroja ja epäluuloisia joukkiota, joiden keskelle on istutettu eriparisia ihmistyyppejä. Vähän niin kuin Esa Saarinen veisaisi leopardikuosissaan virttä körttien seuroissa. Kontrastia on siis myös asetelmissa, ei vain väreissä.

Laurialan töiden huvittavuus syntyykin juuri virallisen ja epävirallisen tai ylevän ja groteskin yhdistämisestä. Mutta hän tahtoo olla vakavastiotettava humoristi: ”Kyllä tarkoitus olisi elää päätoimisesti kuvataiteilijana.”

Ja on maalauksillakin toinen puolensa. Ehkä se on sitä samaa mikä Simbergin pienissä grafiikkatöissäkin aina vaivaa. Kuvat jäävät jonnekin takaraivoon kiertämään. Ne eivät päästä aivan niin helpolla kuin ensialkuun voisi kuvitella.

Teksti ja kuva: Jouni Tikkanen

Tuomas Laurialan guassimaalauksia 22.12. asti galleria Ulaanissa, Töölöntorinkatu 3, 00260 Helsinki. Avoinna ti-la 11-17, su 12-16. Vapaa pääsy.