|
 En
otacksam flyktings bekännelser
Vera Efron
Efron & dotter 2006
En otacksam flyktings bekännelser on ruotsalaisen
yhteiskunnan kuvaus nähtynä nurjalta puolelta. Vera Efron
syntyi Siperiassa, tuli Ruotsiin ja perusti yrityksen kaksossisarensa
kanssa. Yritys meni konkurssiin ja tästä Vera Efron kirjoitti
tyttärensä innostamana romaanin Aktiebolaget Rysk Rulett
2003 ja seuraavana vuonna Farvär min Kursk atomisukellusveneen
miehistön tuhosta.
Kun itse elää yhteiskunnan oikealla
puolella ei useinkaan tiedä juuri mitään siitä
mitä nurjalla puolella tapahtuu. Kun on itse tullut Ruotsiin
suomalainen passi taskussaan ei aavista miten vaikeaa on tulla Ruotsiin
ilman passia tai tulla passin kanssa ja sitten tuhota se tai piilottaa
se. Tästä kaikesta kertoo Efronin tuore kirja Kiittämättömän
pakolaisen tunnustuksia. Kirjassa on huumoria, se on kriittinen
ja selkeä kuvaus siitä miten ihmiset yrittävät
pureutua kiinni Ruotsiin ja ansaita sen verran että voisi viedä
kotiin tuliaisia, kohottaa elintasoaan kotimaassa sinne palattuaan.
Efronin kuvaus on lähinnä mielenkiintoinen siksi, että
hän melko viileästi kertoo todellisuudesta joka on raastava
niille jotka siihen ovat tahattomasti joutuneet. Kirjan ihmiset
haluavat kohottaa elintasoaan monella tavalla, laillisesti ja jollei
se onnistu, jotkut tekevät sen laittomasti. Pakolaiset jotka
hakevat turvapaikkaa Ruotsissa tietävät mitä tekevät,
he ovat hyvin selkeästi perillä siitä miten tulee
toimia, miten yhteiskunta toimii. Vaikka he tietävät etteivät
voi jäädä Ruotsiin, he kohottavat perheensä
toimeentuloa vaikka poimimalla kuukauden kaksi mansikoita ja sitten
palaavat kotiin.
Näitä pakolaisten elämän kuvauksia ei ole kovin
tiheään julkaistu Ruotsissa. Lukiessani kirjaa ajattelin
moneen kertaan, että tämän voisin katsoa elokuvana.
Pakolainen Vasilij lähtee kotoaan Ukrainasta Sergejn kanssa,
joka on jo kerran tehnyt keikan Ruotsiin ja auttaa ystäväänsä
uuden elämän alkuun. Somalimies Sam asuu samassa asunnossa
ja yllättäen sieltä löytyy tusinan verran eestiläisiäkin
joista ei oltu kerrottu mitään kun ystävykset passitettiin
uuteen kortteeriin.
Kertomukseen mahtuu komediaa, tragediaa ja seikkailuja. On kaipaus
kotimaahan ja kova ikävä perhettä jolle lähettää
kaiken rahan mitä irti saa erilaisilla pienillä työrupeamilla.
Vera Efron kuvaa ruotsalaisten ja pakolaisten keskenäisiä
välejä joissa kaikilta on otettu luulot pois jo kauan
sitten. Pelin säännöt tunnetaan, on vain löydettävä
jokaiselle oma sopiva ratkaisu. Efron itse tuntee ruotsalaista yhteiskuntaa
sekä yrittäjänä, joka meni konkurssiin ja kirjoitti
kirjan siitä ja lähetti kirjansa Leif Pagrotskyä
myöten eri viranomaisille joiden hänen mielestään
pitäisi tietää miten pienyrittäjän elämä
tässä maassa saattaa keikahtaa nurin ja mitkä seuraukset
saattavat yksityiselle henkilölle olla.
Luin kirjan yhdellä istumalla ja se jätti mieleen tunnelman
jostain mistä on kuullut, lukenut, jonka tietää olevan
olemassa yhteiskunnassa pinnan alla. Pakolaiset yrittävät
löytää tavan elää uudessa maassa samoin
kuin siirtolaiset tekivät tänne tullessaan, vaikkapa Suomesta.
Säännöt ovat toiset, tilanne on toinen ja itse Sveanmaakin
on toinen kuin silloin kun suomalaisia tänne tuli sankoin joukoin.
Toisenlainen Ruotsin kuvaus jonka alkuun on Efron laittanut lainauksen
itse Vilhelm Mobergilta: ” Det var de djärvaste som först
bröt upp. Det var de företagsamma som fattade beslutet.
Det var de oförvägna som först gav ut sig på
den avskräckande färden över det stora havet. Det
var de oförnöjda och tilltagsna, som icke förlikte
sig med sin lott i hemorten, som blev de första utvandrarna
i sin bygd. ” Tuntuu kuin Moberg olisi kuvannut suomalaisia
Ruotsiin tulleita, eikö? Ei, hän kuvasi ruotsalaisia jotka
lähtivät Amerikkaan kauan ennen kuin me tulimme tänne.
Arja Uusitalo
|
