Onnellisia suomenruotsalaisia ja hymyilevä M.A.Numminen

Suomen instituutissa vietettiin Mikael Agricolan päivänä iloinen ilta. Neurologi ja lääkäri Markku T. Hyyppä esitelmöi suomenruotsalaisten hyvästä ja pitkästä elämästä, minkä jälkeen M.A. Numminen ja Pedro Hietanen hurmasivat yleisön riemastuttavalla musiikillaan. Suomen kielen päivästä huolimatta illan kieli oli ruotsi.
 
Sosiaalisuuden ja terveyden välisistä yhteyksistä on tiedetty jo pitkään. Markku T. Hyyppä on tutkimuksissaan osoittanut, että sosiaalinen aktiivisuus on myös suomenruotsalaisten terveen elämän salaisuus.
 
Tutkimus tehtiin Pohjanmaalla, jossa väestö on terveempää ja pidempi-ikäisempää kuin muualla Suomessa. Alueen suomenruotsalaiset osoittautuivat kuitenkin terveemmiksi kuin suomenkieliset. Hyypän mukaan he ovat usein työkykyisiä eläkeikään asti eivätkä käytä yhtä paljon sairaalapalveluita kuin suomenkieliset. Suomenruotsalaiset kärsivät myös vähemmän kroonisesta kivusta ja tarve kuntoutukseen on pienempi. Ruotsinkielisten elämä myös pidempi. Pohjanmaan suomenruotsalaiset miehet elävät peräti viisi vuotta pidempään ja naiset 2-3 vuotta pidempään kuin suomenkieliset.
 
Kiinnostavaksi tutkimuksen tekee se, että suomenruotsalaisten onnekas elämä ei selity tunnetuilla terveystekijöillä kuten sukupuolella, iällä, varallisuudella, koulutuksella, elintavoilla (tupakointi, alkoholinkäyttö, ravinto, liikunta) tai edes perimällä, sillä kyseiset tekijät eivät juurikaan erota alueen ruotsin- ja suomenkielisiä toisistaan. Päinvastoin, Pohjanmaa tarjosi ainutlaatuiset tutkimusolosuhteet, sillä siellä nämä kaksi kieliryhmää elävät rinta rinnan samanlaisissa sosioekonomissa olosuhteissa, toisin kuin esimerkiksi etelärannikolla.
 
Sen sijaan suomenruotsalaiset erottuivat suomenkielisistä olemalla selvästi yhteisöllisesti aktiivisempia kuin suomenkieliset. He osallistuvat ahkerammin vapaaehtoiseen kansalaistoimintaan kuulumalla erilaisiin yhdistyksiin, kerhoihin, urheiluseuroihin, kuoroihin jne. Heillä on myös enemmän läheisiä ystäviä ja he juhlivat useammin kuin suomenkieliset. Suomenruotsalaiseen yhteisöön perustuvan me-hengen ja vilkkaan sosiaalisen elämän takia suomenruotsalaisilla on enemmän ns. sosiaalista pääomaa, joka lisää sekä terveyttä että elinvuosia.
 
Peliä ei ole pelattu, vaikka ei olisikaan syntynyt suomenruotsalaiseksi. Hyypän mukaan kuka tahansa voi vaikuttaa elämänsä pituuteen hankkimalla mahdollisimman paljon sosiaalista pääomaa, jota järjestöt, kerhot ja kuorot (lauluäänestä viis) ja muu me-henkinen toiminta kartuttavat. Epäsosiaalisten ihmisten ei kai auta kuin varautua lyhyempään elämään – ja laulaa edes itsekseen suihkussa.

 
Numminen ilahdutti iloisilla lauluillaan
 
M.A.Numminen piti omalta osaltaan huolen siitä, että myös suomenkielisten kuulijoiden elämä piteni ainakin hetken. Hän saapui lavalle banjo kainalossaan ja leveä hymy huulillaan seurassaan Pedro Hietanen haitareineen ja mustine laseineen. Ilta aloitettiin lyhyellä mutta ytimekkäällä laululla, johon Numminen on tehnyt sanat – tai oikeammin sanan, sillä niitä on laulussa vain yksi: ”Perkele!” Lauluun tiivistyi Nummisen mukaan suomalaisten syvimmät tunnot. Muut laulut esitettiin ruotsiksi. Illan aikana kuultiin mm. Katten också, Jag har sett fröken Ellen i badet ja Med en kvinna i riksdagshusets park, jotka saivat toinen toistaan raikuvammat aplodit. Kylmään ja sateiseen Tukholmaan sopi myös Nummisen sadelaulu: “När regnet löser ner, jag sjunger och jag ler” lauloi Numminen, kun ulkona satoi märkää lunta. 
 
Kun Nummisen äänen kuulee ensi kertaa, toivoo hartaasti, ettei mies vain ole tosissaan. Pian huomaa toivovansa, että mies ei vain lopettaisi. Omintakeisesta falsetinsekaisesta äänestä onkin tullut Nummisen tavaramerkki, mutta suosioon on tarvittu paljon muutakin. Numminen toteaa, ettei hän mene Hietasen kanssa lavalle ainoastaan laulamaan ja soittamaan, vaan kyseessä on pikemminkin teatteriesitys. Ruotsalaisilla ja saksalaisilla on Nummisen mukaan pitkä kabaréteatteriperinne, minkä takia Nummisen esitys vetoaa kansaan. Suosioon vaikuttaa toki sekin, että kaksikko pyrkii esiintymään maassa maan kielellä: ruotsiksi, saksaksi, englanniksi ja suomeksi. Norjalaiset haluavat jostain syystä kuulla Nummisen laulut nimenomaan ruotsiksi.
 
Hyväntuulisten laulujen sarjan päätti, kuinkas muuten, Gummiboll, joka kuuluu yleisön toivomuksesta aina Ruotsin keikkojen ohjelmistoon. Mutta jotta kellekään ei olisi jäänyt epäselväksi, että pohjimmiltaan suomalaiset ovat raskasmielistä kansaa, ylimääräinen numero Kaikki linnut laulelevat esitettiin kahdella kielellä, laahaten ja vaivalloisesti, itkevän nokkahuilun säestyksellä: “Kaikki linnut laulelevat / käki yksin kukkuu / yksin täytyy maata mennä / yksin täytyy nukkuu”. Loppujen lopuksihan elämä on yksinäistä ja surkeaa – paitsi suomenruotsalaisilla, jotka elävät me-hengessä, iloisesti ja pitkään.

Teksti Johanna Tikkanen