|
 Prinsessa
Algieban, prinssi Betelgeurzin ja prinsessa Bellatrixin matkoista
Baltian maissa kertoo satukirja, joka on sekä kirja prinsessoista
ja taideteos, käsin tehty, kaunis, tapettikantinen. Niitä
on vain sata kappaletta, ja ne on kirjoittanut ja sitonut, jokaisen
käsin erikseen, erilaisin kansipaperin prinsessa Algieba, eli
Kaarina Ormio.
Se on satukirja, kenties lähinnä aikuisille, se on kertomus
satuprinsessojen ja prinssin matkoista, jotka todella on tehty,
mutta samalla ne ovat satua. Matkat on tehty usean vuoden ajan eri
performansseihin, ja se on tavallaan myös dokumentti niistä
matkoista.
Prinssi Betelgeuze sanoo kirjan alussa näin: ”Liikumme
ympäri Itämerta, joka on ero meidän välillämme.
Ero ei ole vain Itämeri välillämme, vaan oikeastaan
koetamme tuoda esiin eroa, joka läpäisee meidät itsemme,
joka on meidän itsemme sisällä, ja jota on oiekastaan
monta, ei vain yksi. ”Prinsessa” on, ja on joku ”normaali”,
joka ei ole prinsessa. Kumpi heistä on todellinen? Ja onko
heistä kumpikaan sittenkään todellinen? Ehkä
todellinen on ero ”prinsessan” ja ”normaalin”
välillä, ehkä se on se joka todella on? ”Prinsessan”
ja ”normaalin” lisäksi on vielä ”suomalainen”,
taiteilija, ja kuka tietää, ketkä kaikki vielä.
Ovatko ne ”kaikki” sitten todellisia?
Siinä kysymystä kerrakseen. Prinsessa Algieba, Kaarina,
kertoo, että hän jo lapsena koki prinsessasatujen satumetsät
epätodellisina, ei sellaisina metsinä, joita oli hänen
lapsuuden ympäristössään. Hän on kuvataiteilija,
ja prinsessaprojekti oli hänelle yksi tapa ”tuoda satuprinsessat
ulos kirjoista” ihmisten ilmoille, tehdä oikeaksi satuprinsessojen
maailmaa. Mukana projektissa on ollut tanskalainen, norjalainen
ja Kaarina, suomalainen. He ovat matkustaneet eri puolilla Baltiaa
ja tehneet performanssiesityksiä.
- Tarkoituksena on ollut leikkiä niin kuin lapset, vastakohtana
teatterille. Joskus ryhmä on matkustanut prinsessavaatteissa.
Kohtelu on erilaista eri maissa. Suomessa ollaan usein vihaisia,
ruotsalaiset vanhat tädit ovat hymyilleet ystävällisesti
maanalaisessa, siirtolaismiehet näyttäneet nyrpeiltä.
Venäjällä ja Puolassa vastaanotto on ollut ystävällisintä,
ehkä siellä ollaan vielä romanttisia, miettii Kaarina.
Esityksistä on tehty myös näyttelyjä ja lyhyt
video. Kaarina kertoo, että
hänellä jo lapsena oli unelmana alkaa
kirjailijaksi. Hän on kirjoittanut kirjan ja opetellut myös
kirjansidontaa.
- Kirjoista olen opetellut, hän kertoo.
Satuprinsessakirja on kirjoitettu suomeksi, ruotsiksi ja eestiksi.
Tarina etenee milloin milläkin kielellä. Se vaatii siis
paljon kielitaitoa lukijaltaan. Kaarina miettii, eivätkö
naapurikansat voisi osata toistensa kieltä. Kirjasta voi kuitenkin
nauttia, vaikka voisikin lukea sen vain osittain, ymmärtämänsä
kohdat.
Kirja on näkökulmien laajentamista, asioita voi ajatella
toiselta kantilta kuin tavallisesti. Sitä miettii, kun katselee
karttaa, johon on kuvattu prinsessojen ja prinssin matkareitit.
Se on selvästi päälaellaan, ainakin totutusta näkökulmasta.
Mirja Huusko
 |
Ote kirjasta:
Bellatrix on prinsessa, jota prinssien on vaikea
valloittaa. Tie Bellatrixin linnaan on kapea ja
vaikea kuin polku kuusten välissä.
Prinsessa Bellatrix taitaa valmistaa ihmeellisiä
aterioita herkullisine ruokineen ja kauniine
kattauksineen. Hänellä on tapana kirjailla
surullisia kuvioita mustin helmin ja ratsastaa
pitkiä retkiä uljaalla hevosellaan.
|
|
