Musiikki kaikuu kujilla

Musiikkia Minskistä

Jos on turistipaljoudesta huolimatta uskaltautunut Tukholman Vanhaan kaupunkiin, on voinut törmätä kiehtovaan yhtyeeseen. Kun muusikkoja ei vielä näe, tuntuu kuin kirkon ovet olisivat auki ja sieltä tulvisi urkumusiikkia. Bachia? Lähempänä huomaa, että kyseessä onkin yhden naisen ja kahden miehen harmonikkayhtye.

Trio Minsk on saapunut Vanhaan kaupunkiin Valko-Venäjältä, Minskistä. Yhtye on jäsenten yhteinen harrastus, mutta ammatikseen muusikot tekevät jotain muuta. Valentina on Minskin musiikkiakatemian johtaja, Sergei työskentelee konserttimestarina kulttuurikeskuksessa ja Vladimir on musiikinopettaja. Mukana on myös Larissa, joka toimii tulkkina ja myy yhtyeen levyjä. Kotimaassaan hän opettaa kansainvälisiä suhteita yliopistossa.

Varsinkin opettajien palkat ovat Valko-Venäjällä huonot. Larissa ja Valentina kertovat ansaitsevansa noin 100 dollaria kuussa. Niinpä matkalaiset saivat säästettyä palkoistaan vain matkat Tukholmaan ja takaisin. Lentokoneella matkustaminen ei luonnollisesti tullut kuuloonkaan. Ryhmä meni ensin Minskistä junalla Pietariin, sieltä halvimmalla bussilla Helsinkiin, bussilla Turkuun ja Turusta laivalla Tukholmaan, ”Viking Linen kansipaikoilla, kuinkas muuten”. Mukaan matkalle otettiin sen verran leipää, että sitä voitiin syödä vielä Tukholmassakin. ”Alussa kaikki soittamisesta saadut rahat laitettiin vuokraan, mutta kun se oli saatu maksettua, oli jo varaa ostaa leivän lisäksi omenoitakin”, Larissa kertoo hymyillen.

Tapaan soittajat neljään otteeseen, ja aina minua tervehtii iloinen joukkio. ”Köyhyydestä emme välitä, kunhan saamme soittaa”, Valentina sanoo. ”Musiikki tulee sielustani. Ennen kaikkea haluan antaa ihmisille kokemuksen jostain puhtaasta ja avarasta, välittää sitä mitä olen itse saanut kokea musiikin kautta.” Puhuessaan Valentina pitää koko ajan silmällä soitintaan. ”Soittimeni on minulle kaikki. En voi kuvitella elämää ilman sitä”, hän vakuuttaa.

Kun Valentina 10-vuotiaana pyrki musiikkikouluun, hänellä ei ollut vielä omaa instrumenttia. Lainaamalla tuntemattoman tytön harmonikkaa hetkeksi hän sai vakuutettua valitsijat ja pääsi sisään. Pyrkiminen oli kuitenkin tapahtunut salaa vanhemmilta, eivätkä he ilahtuneet kuullessaan tytön suunnitelmista. Opettaja vakuutteli, että Valentina oli erityislahjakkuus. Pitkin hampain koko perhe alkoi paiskimaan töitä, jotta tytölle saataisiin oma soitin, joka tuohon aikaan maksoi noin henkilöauton verran. Kun Valentina 19-vuotiaana yhtenä kuudesta onnekkaasta (ja ainoana naisena) pääsi Moskovan musiikkiakatemiaan, hänellä oli jo oma harmonikka.

Trio Minsk on esiintynyt useissa maissa. Saksassa, Puolassa, Bulgariassa, Italiassa, Tanskassa, Norjassa…Ruotsissakin ryhmä on jo toista kertaa. Yksityishenkilöiden avustamana he ovat saaneet asunnon ja muutaman konserttipaikan. ”Esiinnymme mieluiten kirkoissa, sillä siellä instrumenttimme pääsevät oikeuksiinsa. Soitammehan pääasiassa uruille sävellettyä musiikkia”, Valentina kertoo.

Tänä vuonna Trio Minskin musiikkia ei enää kuule Vanhan kaupungin kaduilla, sillä yhtye on jo palannut kotimaahansa. Mutta jos ensi kesänä kuulet urkujen soivan, mene katsomaan mistä musiikki on peräisin.

Teksti: Johanna Tikkanen
Kuva: Maarit Mäkelä-Faeder