|
Junibacken vie lapset Astrid Lindgrenin
hurmaavaan satumaailmaan. Huvikumpu ja Kissankulma ovat helposti
saavutettavissa laivaterminaalista.
Päiväristeilyllä oleva Ulla Tulonen on tullut Menzi
ja Neo poikiensa kanssa Junibackeniin. Illalla laiva vie heidät
takaisin kotiin, Helsinkiin. Menzi laskee maitotonkkaa alas Huvikummun
katolta. Sisällä pikkutyttö sovittaa punaista lierihattua
päähänsä ja toinen kiipeää Pikku-ukon,
Pepin hevosen, selkään.
Peppi Pitkätossun kotia ei tarkastella köysien
takaa. Kun kaikki on vinksin vonksin tai ainakin heikun keikun,
ei ketään häiritse, että pienet vierailijat
siirtelevät tavaroita ja leikkivät niillä.
Isompaa vierasta viihdyttää eniten Astrid Lindgrenin satumaailman
läpi vievä juna. Vaunun kovaäänisistä kerrotaan
toivomuksen mukaan ruotsiksi tai suomeksi Lindgrenin satuhahmoista
ja heidän maailmoistaan.
Junasta näkee kuinka Pikku-Iida keikkuu lipputangon nokassa
ja Katto-Kassinen kiertelee propeli selässään talojen
yllä.
Kissankulman jälkeen vaunu kuljettaa minut huoneeseen, jossa
kaikki on hirvittävän suurta. Tai sitten olen kutistunut
melkein pelikortin kokoiseksi. Inhon väristykset kulkevat ihollani,
kun huomaan kaksi kertaa minun kokoisen rotan kääntävän
pikiset nappisilmänsä minua kohti.
”Olen käynyt täällä Menzin kanssa kerran
ennenkin”, Ulla Tulonen kertoo. ”Silloin nyt viisivuotias
Menzi oli pienempi ja säikähti rottaa valtavasti. Nyt
se ei vaikuttanut kaksivuotiaaseen Neo-poikaan samalla tavoin. Rottaa
on varmaankin muutettu jotenkin, se ei enää vaikuttanut
niin hyökkäävältä”, Tulonen miettii.
Rottahuoneen jälkeen matka muuttuu synkemmäksi ja enemmän
aikuisia kiehtovaksi. Ronja Ryövärintyttären metsän
maahiset ja ajattaret ovat hauskannäköisiä pikkuolentoja.
Liukuessani ”Veljeni Leijonamieli” kirjasta tutun Kirsikkalaakson
yllä ihoni nousee kananlihalle.
Joonatan ja Korppu ovat kallionkielekkeellä seuranani lohikäärme
Katlan katsoessa silmät kipunoiden ohitse matkustavia vaunuja.
Tulosen viisi- ja kaksivuotiaat pojat eivät pelänneet
junareitin tummanpuhuvaa loppuosaa. ”Äiti, mua jännittää”,
oli kuitenkin vaunussa kuulunut. Jännitys on purskauttanut
yhden pikkuvierailijoista itkuun. Kyyneleet kuivuvat nopeasti lasten
päästessä leikkimään Huvikumpuun.
Teksti ja kuvat:Satu Hotakainen
|
