JOULUSAUNA

Toisinsanoen, maaseudulla oli noin 400000 saunaa, loppujen 100000 saunan ollessa kaupungeissa. Kainuun, Pohjois-Savon ja Karjalan saunoista yli kolmeneljäsosaa oli savusaunoja. Maanlaajuisesti noin 57 prosenttia oli savusaunoja. Sauna lämmitettiin keskimäärin 61 kertaa vuodessa. Tämä on noin 27 miljoonaa lämmityskertaa ja noin 170 miljoonaa saunakylpyä vuodessa.

Rauhanteossa jäi luovutetun alueen seudulle noin 50000 saunaa, mutta ne korvaantuivat pika-asutuksessa, koska sauna rakennettiin ensimmäisten rakennusten joukossa. Ulkomaalaiset matkailijat ovat ihmetelleet, kauhistelleet ja kuvanneet saunakulttuuriamme jo ammoisista ajoista meidän päiviimme saakka. Suomalaista saunaa varhaisempiin kuvaaviin esityksiin kuuluu venäläisen apostolin, Pyhän Andreaksen kertomukseen sisältyvä kuvaus matkasta Venäjän halki Roomaan. Kertomus sisältyy venäjänkieliseen ns. Nestorin kronikkaan noin 1100-luvun vaiheilta. Pyhä Andreas tuli matkallaan myös Novgorodin kaupungin tienoille, siis vanhoille suomalais-seuduille. Roomaan tultuaan hän kertoi näkemästään: "Ihmeellisiä asioita olen havainnut slaavilaisten maassa ollessani matkalla tänne. Näin puusta rakennettuja kylpyhuoneita, jotka lujasti lämmitetään, minkä jälkeen riisuudutaan aivan alasti. He kaatavat niskaansa kaarnavettä, ottavat kimpun tuoreita virpiä käteensä ja suomivat itseään niin kauan, kunnes vähissä hengin siitä selviävät. Sitten he valavat päälleen kylmää vettä ja virkistyvät siten. He pakottavat itse itseään, ja näin he tekevät saadakseen kylvyn eivätkä suinkaan rääkätäkseen itseään." (Lähde: Saunaopas, Otava 1944)

Ranskalainen diplomaatti, Charles Ogier, kertoo matkastaan Pohjoismaihin vuosina 1634 -1635. Ruotsissa näkemäänsä saunaa, "Finnbastu" (suomalais-sauna) hän kuvailee seuraavasti: "Eräänä päivänä menin saunaan kylpeäkseni ja koettaakseni, eikö kylpy tekisi hyvää. Kylpyhuoneessa oli hyvin kuuma ja kuumuutta voitiin lisätä melkeinpä mihin asteeseen vain halutti. Hikeä vuoti koko ruumiista, ja jos ei sitä tarpeeksi virrannut, aikaansaatiin runsaampi hikoileminen siten, että koivun varvuilla lujasti lyötiin paljaaseen ihoon. Vihtojina toimi, kumma kyllä, nuoria naisia, joilla oli pelkkä paita yllään. He eivät tuntuneet ollenkaan ujostelevan, eivätkä ehkä pitäneetkään hävettävänä käsitellä alastomia miehiä, hieroa heitä sormenpäillään, pyyhkiä likaa heidän ruumiistaan ja päästään, saippuoida heitä, kuivailla heitä ja antaa heille suihkua. Saunaan tulee miehiä ja ruovia ja nuoria tyttöjä samaan aikaan. Naisilla on vain paita peitteenään, kun taas miehet peittelevät paikkojaan koivunvastalla. Eivät edes siveimmätkään naiset kainostele näihin lämminkylpylaitoksiin menemistä, vaan käyvät niissä miehineen ja poikineen. Monet antavat laittaa kupparinsarvia melkein koko ruumiinsa peitoksi siten vapautuakseen siitä veren runsaudesta, jonka liiallisella juomisella ovat hankkineet, ja tulevat näin aivan verisiksi - hirvittävä näytelmä. Varakkaammilla on omat kylpyhuoneensa kotona." (Lähde: Saunaopas, Otava 1944).

Kirjallisia suomalaisia lähteitä saunoista ja saunan käyttötavoista on olemassa vasta 1500-luvun puolivälistä lähtien, jolloin ensimmäiset painetut suomalaiset kirjat ilmestyivät. Painetun suomalaisen kirjallisuuden perustajan Mikael Agricolan (n. 1508 - 1557) vuonna 1544 ilmestyneessä; "Rucouskiriassa, jota kuluttivat kaikkien suomalaisten kädet joka päivä", oli kalenteriosa, jossa annettiin mm. terveydenhoito-ohjeita. Niissä suositellaan saunassakäyntiä hyvänä tapana melkein kautta vuoden. Kansalliseepoksessamme Kalevalassa on useita kuvauksia saunan käytöstä.

Kalevalan sankarit olivat suuria saunamiehiä. Akseli Gallen-Kallela on kuuluisassa Aino taulussaan mm. havainnollistanut Kalevalan kertomuksen lehdossa vihdaksia taittavasta Aino- neidosta. Saunaan ja saunomistapoihin liittyi myös paljon uskomuksia ja taikoja. Tuli oli vanhojen suomalaistenkin uskomusten mukaan taivaasta tullutta ja siksi pyhää. Kotiliesi ja saunan kiuas olivat suomalaisten pyhän tulen alttareita. Sauna oli vainajienkin palvontapaikka. Vainajien oletettiin mielellään tulevan kuolemansakin jälkeen niin mieluisaan paikkaan kuin sauna on. Sauna lämmitettiin valiopuilla ja sitten siellä ajettiin eri menoin ja loitsuin ruumiista pois kaikki taudit ja pahat. Saunassa saatiin myös lemmen asiat oikealle tolalle. Löylyn heittoa pitävät jotkut uhritoimituksen luonteisena ja itse sana löyly, joka merkitsee kiukaasta lähtevää höyryä, on alkuaan merkinnyt henkeä, vieläpä elämää. Löyly sanaa vastaa useissa Suomen sukulaiskielissä, mm. ostjakissa sana lil, joka merkitsee sielua. "Saunassa ollaan kuin kirkossa", sanoo vanha suomalainen sananlasku. Saunassa ei saanut meluta, ei puhua sopimattomia, ei viheltää. Sieltä oli kaikki paha karkotettu. Tämä korkea käsitys saunan pyhyydestä osaltaan vaikutti siihen, ettei suomalainen sauna muuttunut siksi aistillisuuden ja epäsiveellisyyden harjoituspaikaksi ja aiheuttajaksi, jonka vuoksi saunat Länsi- ja Keski-Euroopassa 1600-luvulla kiellettiin ja jonka johdosta ne sen jälkeen hävisivät kokonaan. Ruotsissakin saunan katsottiin olevan; "smittans härde", "epäsiveellisyyden pesä!"

Eloisan ja täydellisen, voipa sanoa tieteellisen tarkan kuvauksen, suomalaisesta saunasta antaa italialainen tutkimusmatkailija Giuseppi Acerbi, joka 1700-luvulla oli omin silmin nähnyt ja itse kokenut tähän kummalliseen laitokseen liittyvät elämykset: "Muiden merkillisyyksien joukossa joita suomalaiset meille ovat tarjonneet, on muudan, joka koskee heidän kylpyjään ja kylpemistapaansa. Suurimmalla osalla talonpoikia on täällä pieni huone, jonka perälle on ladottu joukko kiviä. Niitä lämmitetään tulella, kunnes ovat punaisia, ja kun ne ovat tässä tilassa, niiden päälle heitetään jokin määrä vettä, joka haihtuessaan muodostaa paksun pilven. Jotta huoneeseen mahtuisi enemmän ihmisiä, kulkee se halki jonkinlainen lava. Kun vesi höyryksi muuttuessaan aina nousee ylimpään kerrokseen, on lava saunan kuumin osa. Miehet ja naiset ovat sekaisin ilman erotusta tällaisissa saunoissa, ja he ovat alastomia. Jos vieras aukaisee oven ja astuu sisään odottamatta, eivät naiset ole millään tavalla hätääntyneitä hänen tulostaan, vaikka hänen avatessaan oven päivänvalo ulkoa tunkeutuu sisään antaakseen hänen huomata heidät siinä tilassa, jossa hän heidät yllättää. Jollei tällaista tapausta satu, he ovat siellä, elleivät pilkkosen pimeässä, kuitenkin sangen hämärässä. Tämä johtuu siitä, ettei siellä ole muuta ikkunaa kuin pieni aukko, eikä valo voi tulla sisään kuin joistakin raoista huoneen katossa tai joistakin halkeamista hirsissä joista se on rakennettu. Olen joskus huvitellut yllättämällä näin kylpijät ja kylpijättäret, ja kerran tai pari koetin mennä heidän joukkoonsa, mutta kuumuus oli niin ankara, etten voinut hengittää. Se oli sellainen, että minuutti olisi luuloni mukaan riittänyt nitistämään minut. Joskus uskaltauduin sinne jättääkseni lämpömittarin, mutta tulin nopeasti ulos ja palasin lukeakseni lämpötilan kymmenen minuutin tai neljännestunnin kuluttua. En lakkaa ihmettelemästä, ja voin tuskin uskoa silmiäni, kun havaitsin, että nämä ihmiset olivat yhdessä ja huvittelivat puoli tuntia, toisinaan kokonaisen tunnin, huoneessa, joka oli lämmitetty 70 tai 75 asteeseen celciusta. Lämpömittari, joka oli ollut joskus niin kuuma, että tuskin voin pitää sitä käsissäni. Koko kylvyssä viipymänsä ajan suomalaiset lakkaamatta lyövät jokaista ruumiinosaa nuorilla koivunoksilla. Kymmenessä minuutissa heistä tulee niin punaisia, että he näyttävät pelottavilta. Talvella he usein menevät ulos aivan alastomina ja kierittelevät sitten lumessa, kun lämpötila on kaksikymmentä tai kolmekymmentä astetta alapuolella nollan. Suomalaiset talonpojat siirtyvät näin yhtäkkiä 70 asteen kuumuudesta 30 asteen kylmyyteen, mikä tekee sadan asteen erotuksen, jolloin seuraa sama vaikutus, kuin jos he siirtyisivät kiehuvasta vedestä jäätyvään veteen. Mutta eniten ihmetyttänee meidän seutujemme asukkaita se, että näitä äkillisiä siirtymisiä ei seuraa mikään tapaturma, kun taas lämpimien ilmanalojen asukkaat herkästi ovat alttiita jo viiden asteen muutokselle ja ovat vaarassa joutua reumatismin ahdistamiksi pienimmänkin tuulen puhaltaessa. Nämä talonpojat vakuuttavat, että ilman höyrykylpyjään he eivät voisi kestää, kun he joka päivä tekevät erilaisia töitään. Kylvyissä, he sanovat, heidän voimansa palautuvat yhtä pian ja paljon nopeammin kuin levossa ja unessa. Höyryn kuumuus pehmittää heidän ihonsa siinä määrin, että miehet ajavat partansa saippuatta mitä huonommilla partaveitsillä." (Lähde: Saunaopas, Otava 1944).

Saunaa on myös vastustettu. Sitä on vainottu epäsiveellisyyden pesänä, joka aiheuttaa terveydellisiä haittoja!Kunninkaallinen lääkintäkollegio korkeudessaan ei ollenkaan tuntunut käsittävän saunan merkitystä. Pahan poistamiseksi herrat v. 1756 julkaisivat suomenkielisen vihkosen, jonka nimi oli "Pienden Lasten Tarpeellinen Holhomus ja Perääncatzomus, nijn cuin caikein christillisten Wanhembain Welwollisuus." Oli näet huomattu, että "Suomessa on myös se hullu tapa, että äiti pienen lapsensa kanssa menee saunaan jopa joka toinen päivä, mistä, kuten muustakin hullutuksesta, seuraa lapsen ennenaikainen kuolema, ikäänkuin tahallaan lapsellensa sen hankkisi." Lisäksi valitetaan sitä mielettömyyttä, että "vaimot käyttävät saunaa synnytyshuoneenakin." Yleisesti pidettiin kuumia kylpyjä myös syynä erinäisiin silmä- ja kouristustauteihin, ihon ryppyisyyteen ja semmoiseen."

Amerikan intiaanien höyryteltat ja niiden löylyn tehtävänä oli saattaa ihminen nöyräksi, kumartumaan kohti Maa- äitiä aivan kuten saunaan ryömiessäänkin nelinkontin kuin karhu konsanaan.

Astuessamme joulusaunoihimme lienee itsekunkin hyvä kumartua kohti maa-äitiä puhdistautuessaan niin ruumiillisista kuin henkisistäkin "kuormistaan." Mikäli "sauna, viina tai terva ei auta, on se kuolemaksi"- sananparresta voitaneen jättää sekä viina että terva pois, mutta riittävä nesteen nauttiminen veden taikka mehun muodossa on välttämätöntä.Suomessa on nykyään noin 1,7 miljoonaa saunaa, joista suuri osa lämpiää sähköllä ahmaisten jouluaattona arviolta puolen ydinvoimalan tuotannon verran sähköenergiaa. Puulämmitteiset saunat ovat enenevässä määrin, ainakin kaupungeissa, harvinaisuuksia.

Tämän Saunaoppaasta suurelta osin plagioidun kirjoituksen myötä toivon kaikille Hyvää Joulua, että Uutta Vuotta makoisien löylyjen kera, niin Joulusaunoissamme kuin Uudenvuoden saunoissammekin saunailtoineen perheen ja ystävien parissa.

Teksti: Raimo Rönkkö
www.kojjootti.com
Sonkajärvi
Kirjoittaja on Suomen Saunaseura ry:n jäsen

Kuvat: Maarit Mäkelä-Faeder