Helsingin pieni kahvilaopas
11 paikkaa; osa käymisenkin arvoisia kahviloita
lähellä keskustaa.
Arviointiskaala: *-*****
|
|
|
CAFÉ ENGEL
****
(klassinen paikka, hyvät aamiaiset, elokuvia)
Sijainti: Senaatintorin laidalla, tuomiokirkkoa vastapäätä
|
Engel on klassinen aikuisten kahvila. Ja ehkä yksi
Helsingin parhaimmista. Kahvilassa on kaksi huonetta:
se, jossa on tiski, kassa ja enimmät pöydät,
sekä takahuoneenomainen pieni pianohuone. Pianoa
saa soittaa. Pianohuoneen kynnykseltä avautuu lisäksi
ovi sisäpihalle, jonka pöydissä voi leppeinä
kesäiltoina istuskella. Silloin siellä pyörii
myös elokuvia. Kahvilan lehtitarjonta on hyvä.
Kummallisilla kahvoin varustetuilla varsilla on välikäytävän
seinälle ripustettu niin päivän hesari
kuin Imagekin. Lehtien nurkat ovat usein käytöstä
hiirenkorvilla.
Tarjoilijat Engeliin on ainakin joskus valittu ilmeisesti
mallikoulun oppilaista. Viime käynti tosin osoitti
linjan lipsuneen hiukan. Mutta saa Engelistä myös
kahvia. Sitä löytyy aivan perussumpista hankalasti
lausuttaviin muotikahveihin. Perustuotteiden hinnat ovat
varsin kolikkoystävällisiä, mutta hienostuneempaan
makuun joutuu levittelemään seteleitä.
Sitruuna-sorbetti on siitä huolimatta ehdottomasti
maistamisen arvoinen. Yoghurttimysliä arvokkaampi,
kiireetön aamiainen on tässä paikassa hyvä
nauttia.
|
|
HAKANIEMEN
TORI *****
(harmaalokkeja ja torikansaa)
Sijainti: Hakaniemessä, kilometri keskustasta
|
|
Hakaniemen tori on hyvä paikka. Ensikerran kahville
eksyessäni ajattelin joutuvani mustan tervakupin
kanssa keskelle kiroilevaa rakennusmieslaumaa, mutta
yllätin itseni juomasta hyvää peruskahvia
vastapäätä mukavanoloista naisihmistä.
Ulkona satoi tihuuttamalla, eikä ulkopöytiin
iljennyt istua. Tunnelma oranssin pressuteltan sisällä
tiivistyi lämpimäksi. Pidettiin joukolla sadetta.
Tuoreehko kahvi maksoi 1,5 euroa. Viinereitä ja
muutakin pullanpuolta olisi ollut tarjolla, mutta kolikkovarantoni
oli painunut pahasti senttilinjalle. Haudan puolelta
viittäkymmentä oleva juttukumppanini ei ikävä
kyllä suostunut kuvaan "kun minä en ole
niin erityisen kuvauksellinen kummaltakaan puolelta".
Päälle hän nauroi sydämellisesti
ja paljasti tupakan kirjavoimat hampaansa ikeniä
myöten. Kesäisemmillä ilmoilla ulkoilmaluonne
korostaa paikan hyviä puolia. Kansa täyttää
torin, varpuset hyppivät jalkain juuressa pullanmurujen
perään ja harmaalokki kailottaa tolpan nokassa.
Ei ihminen paljon enempää voi vaatia.
|
|
SNELLMAN ****
(haitarinsoittoa ja torielämää)
Sijainti: Kauppatorilla
|
|
Snellman on oranssi pressukatos kauppatorin rannassa.
Se vastaa aika pitkälle Hakaniemen toria, ja on
ollut paikoillaan ehkä kauemminkin. Keskeisempi
sijainti lisää kravattia ja kauluspaitaa käyttävien
määrää kymmenillä prosenttiyksiköillä.
Myös japanilaisia turisteja esiintyy, mutta kelpo
kahvipaikka Snellman on siitä huolimatta.
|
|
KAPPELI
**
1/2 (perinteikäs kahvila kaupungin parhaalla
paikalla)
Sijainti: Esplanaadin eteläpäässä
|
Kappeli on komeudessään luotaantyöntävä
rakennus. 1900-luvun alun pramea arkkitehtuuri tekee kaupungin
paraatipaikalle rakennetusta kahvilasta vähän
parempien piirien paikan näköisen. Ja kahvilassa
käyneenä on todettava, ettei asiakaskunta osta
vaatteitaan Prismasta.
Nälkään otettu lohi-kasvispiiras painaa
paljon, mutta maksaa 4,20 euroa, kahvin sijaan tilattu
mehu tekee kolme. Kiireinen tarjoilija ottaa rahat ja
kääntyy seuraavan asiakkaan puoleen. Voimakkaan
puheensorinan yli pystyy kyllä puhumaan, mutta tiskin
vieressä kahvinpaahtimen ja maidonvaahdottimien raklatus
pakottaa korottamaan ääntä. Taustalla on
ilmeisesti musiikkia, jota ei kuule. Päiväsaikaan
paikkaa ei juuri voi valita, mutta illalla kahvila on
autio: Raskasluominen aviopari litkii lattea ja tuuletin
humisee katossa. Musiikki on outoa. Samasta ovesta pääsee
myös ruokaravintolaan ja baariin.
|
|
CAFÉ
ESPLANAADI ***
(kahvila on toistaiseksi kiinni remontin vuoksi)
Sijainti: Esplanaadin laidalla, pohjoispuolella katua
|
|
Espasta saa halvalla pullaa. Lapsen pään kokoiset
korvapuustit ovat lmeisesti hinta-tilavuussuhteensa
vuoksi etenkin opiskelijoiden suosiossa. Kahvila on
kaksijakoinen paikka. Iltapäivästä sulkemisaikaan
asti se on täyteen ammuttu. Paikkoja voi kyllä
vielä olla, mutta mölinän yli joutuu
huutamaan. Jotain kuullakseen on pidettävä
kämmentä korvan takana kupilla. Palvelu toimii
tähän aikaan liukuhihnalta. Taakse pakkautuva
jono pakottaa tekemään hätäisiä
päätöksiä. Kassa hoitaa rahanvaihdon
ja sanoo:"Ja sitten ..." Sisäpiiristä
saamiemme tietojen mukaan Espan tarjoilijanaolo on elukan
hommaa. Toisaalta, jos Espaan astuu aamukymmenen korvissa,
saa sumppinsa litkiä kaikessa rauhassa. Lehtiäkin
on todennäköisesti vapaana. Siinäpähän
levittelet hesarisi ja lorvit turhemman aikaa. Palvelukin
pelaa. Aamun tunnelmaavoisi luonnehtia ehkä eurooppalaiseksi.
|
|
ESPRESSO
EDGE ****
(rento tunnelma ja hyvät smoothiet)
Sijainti: Liisankatua, Kaisaniemenpuoleista Kruununhakaa
|
Espresso Edge ei ole kulmauksessa. Talon keskivaiheilta
avatuu ovi kivijalkaan. Pari askelta alas ja tulet pieneen
kahvilaan. Oikean oven tunnistaa kyltistä, jossa
hyvin pukeutunut mies lentää sanojen Espresso
ja Edge välistä. Edge pyrkii olemaan rento amerikkalaistyylinen
kahvila. Seinät on maalattu keltaisella. Hinnastona
toimii takaseinälle ripustettu magnettitaulu, johon
on lätkitty pari haarukkaa ja irtokirjaimilla englanninkielisiä
sanoja. Tarjoilija istuu sivupöydässä lippis
päässään ja lukee City-lehteä.
Kun menet tiskin eteen, hän matelee sen taakse ja
palvelee rennosti. Taustalla soi
letkeä biitti. Melodiankin kuulee. Edgen smoothiet
ovat maukkaita. Rasberry oli viimekerralla loppu. "Just
tein viimesen", sanoi poika, "mutta kaikkee
muuta on". Vaihtoehtoinen mango oli jostain syystä
hiukan kitkerää ja maksoi 2.90 euroa pienenä.
Lukeminen kahvilaan kannattaa viedä itse. Paikan
omat lehdet ovat jostain syystä pääasiassa
kolmen tai neljän vuoden vanhoja surffauslehtiä.
Jokunen viikon vanha Iltasanomatkin löytyy ja puolitoistavuotinen
Vogue. Lehdet on nakeltu ikkunalaudalle harkittuun epäjärjestykseen.
Kahvilan seinillä pidetään pienimuotoisia
näyttelyitä. Maalaukset, grafiikka tai kuvat
vaihtuvat silloin tällöin. Useimmiten ne ovat
kohtalaisen hyviä.
|
|
WAYNÉS
COFFEE ***1/2
(Trendikäs ja keskustassa)
Sijainti: Rautatieasemalta Kaisaniemen suuntaan ~300m
|
Wayne's on trendikäs. Nerokas sisustaja on keksinyt
kohottaa lattiaa hiukan ylöspäin niin, että
joutuessaan ikkunan lähelle tulee samalla istuneeksinäyteikkunaan.
Siinäpähän sitten myyt itseäsi, jos
huvittaa. Mutta parempiakin paikkoja löytyy. Taempaa
lattia laskeutuu alemmas ja tiskin vieressä on jo
vähän mukavampi istua. Joskus jackpotti pamahtaa
ja pääset nurkkapöytään lehtihyllyn
luo. Näkymä ei häiritse ja koneella pääsee
nettiin. Kahvilan lehtivalikoima kattaa trendikkäät
naistenlehdet suomeksi ja ruotsiksi. National Geographic
ja Iltalehtikin löytyy. Wayne'sissä ei kannata
tilata lattea. Se tuodaan vaivaannuttavan suuressa kulhossa
nenän alle höyryämään. Niistämisen
vielä kestää, mutta puoli litraa kahvia
kohottaa kehon lämpötilan sietämättömäksi
ja teettää useamman vessareissun. Kahden euron
peruskahvin jaksaa sen sijaan juoda, etenkin jos on varaa
ottaa kyytipojaksi kinkkubaagel (4,70 e). Tee on halpaa.
|
|
ATELJEE
BAR ***
(Näköala hyvä)
Sijainti: Stockmannin kohdalta Mannerheimintien yli,
hotelli Tornin huipulla
|
En ole koskaan ostanut Ateljee Barista mitään.
Mutta hienot näköalat sieltä avautuvat,
etenkin illalla. Ateljeessa käynti on helppoa. Kävellään
tyynen arvokkkasti hotellin ala- aulan läpi ja otetaan
hissi kahdenteentoista. Se on nopea. Ylhäältä
jatketaan kierreportaita pitkin. Portaat ovat kapeat.
Noustaan ylöspäin, joudutaan palaamaan alas,
kun joku tulee vastaan, yritetään uudelleen
ja tullaan jonkin sortin baariin. Se on Ateljee Bar. Ei
osteta mitään. Ovesta päästään
näköalatasanteelle. Ja sieltä se näkyy:
Helsinki.
|
|
MUTTERI
****
(Prätkiä, purjeveneitä, puisto ja
meri)
Sijainti: Kaivopuiston rannassa
|
|
Mutteri on pieni kulmikas kioski, joka on saanut liikanimensä
ulkomuodostaan. Alkuperäistä nimeä ei
tiedä kukaan, tai sitten se on nimenomaan mutteri.
Meren rantaan on kymmenisen metriä ja kaivopuistoon
kaksikymmentä. Välistä menee pieni asvalttitie.
Peruskahvi maksaa 1,60 euroa. Se tarjoillaan pahvimukissa.
Kermaa ja maitoa saa lantrata oman päänsä
mukaan, samoin sokeria. Tiskillä on huoltoasemien
tapaan koreissa berliininmunkkeja ja muuta ja hyvää.
Tuoreudesta en mene sanomaan, sillä en ole koskaan
tullut maistaneeksi. Kahvilaa pitävä nainen
on miltei kohtuuttoman ystävällinen. Hän
sanoo joka väliin "kiitos" tai "ole
hyvä" ja toivottaa hyvää illanjatkoa.
Mutteri on moottoripyöräilijöiden kansallinen
tai ainakin alueellinen kokoontumispaikka. Jollei tapaa
kauniilla säällä tien laidasta kahtakymmentä
satakuutioista rivissä, on tullut paikalle pahimmoilleen
formulakisojen aikaan. Silloinkin olen tosin joskus
laskenut viitisentoista Harley Davidsonia ja kurvikasta
katupyörää kiiltelemästä. Neljä-viisikymppiset
rauhalliset ukot puhuvat nahkahaalarit päällä
miesten juttuja: "Mä ajoin sinä päivänä
kolmesataaviiskyt kilometriä. Ja koko ajan satoi."
|
|
SPORT ACADEMY/Coffee House
**
(urheilun ystävälle)
Sijainti: Makkaratalossa, rautatieasemaa vastapäätä
|
|
Sport Academyssa on iso screeni, jolta on mukava katsella
jalkapalloa. Jääkiekon MM-kisojen aikaan,
kun Suomi pelaa, paikkaan ei kuitenkaan kannata yrittää.
Varsinaisen ravintola-osan lisäksi puolet käytävästä
on tällöin aidattu ravintolaksi, samoin kahvilan
puoli. Humalaisen orinän voimakkuus kohoaa kipukynnyksen
korville. Mutta muulloin kahvilan puolella on rauhaisaa.
Parhaita paikkoja on harvoin vallattu ja pöydän
saa aivan keskeltä edestä. Jotkut nimittäin
tulevat Sport Academyyn juttelemaan tai juomaan kahvia.
Kummallista. Kahvi on tässä paikassa sivuseikka
vielä enemmän kuin muualla, mutta se on silti
varsin hyvää. Yleensä pyrin kuitenkin
tilaamaan jotain mahdollisimman halpaa, jotta kehtaan
yleensä miehittää pöydän tunniksi
tai pariksi. Tee on aina hyvä vaihtoehto, samoin
peruskahvi. Mutta jos tahtoo hiukan herkutella, ei jäätelöannos
ole ollenkaan hullumpi.
|
|
STRINDBERG,
yläkerta ****1/2
(Kun pukeutumiskoodi on hanskassa)
Sijainti: Esplanadin varrella, Mikonkadun kulmauksessa
|
Toimittajatuttavani on keksinyt kutsua kokouksen Stridbergin
yläkertaan.
On lämmin päivä ja olen pukeutunut shortseihin.
Kaverilla on farkut ja huppari. Istutaan penkeillä
paikan ulkopuolella. "Pitää kysyä
siltä vielä voitaisko mennä jonnekki muualle.
Ei näillä kamppeilla oikein kehtaa mennä
tuonne", Lassi sanoo. Kokouskutsun esittäjä
ei ole millänsäkään. Sisään
vain. Hän ottaa paikan nahkasohvalta ja alkaa aukoa
sikaripakettia. Seinillä on kirjoja ja suurmiesten
kuvia. Kirjat ovat tuskin lukemista varten.
Kohtelias tarjoilija kysyy mitä saisi olla. Tilaan
teetä, muut teetä ja cappucinoa. Lasku jätetään
tarjoilijan ehdotuksesta auki. Muutama jakkupukuinen rouva
tupakoi koppavan näköisenä sivummalla.
Tuntematon yritysjohtaja hoitaa työasioitaan suurieleisesti
kännykällä. "Oisko sulla sitä
sikarileikkuria vielä?" hän kysyy tarjoilijalta.
Ulkomainen pukumies tuijottaa paljaita sääriäni
kuin jotain, joka on tarttunut kengänpohjaan, mutta
katson sen enemmän omaksi virheekseni kuin hänen.
Tähän paikkaan tultaessa tulisi ehkä pukeutua
hiukan toisin. Kokous etenee. Ympärillä leijuu
hyvänhajuinen sikarinsavu ja tuuletinkin toimii.
Tarjoilija tuo teen, jonka saa liottaa itse. Vesilasi
kuuluu asiaan, samoin hunajanappi. Pikkuhiljaa unohdan
olevani vähän paremmassa paikassa; tutussa seurassa
tunnelma rentoutuu. Välillä tarjoilija käy
kysymässä puuttuuko mitään, tuo oma-aloitteisesti
lisää kuumaa vettä ja vaihtaa tuhkakupin
puolenkymmentä kertaa. Laskua en maksa. Toimittajatuttavani
vingauttaa visa-korttia. Kolme teetä ja kaksi cappucinoa
tekee 18 euroa. Strindbergistä saa hyvää
palvelua vain vähän parempaan hintaan. |
