VUODEN JOURNALISTILLA ON AMMATILLINEN ITSETUNTO KUNNOSSA

Teksti: Aija Soivanen, Kuva: Kaius Niemi     Aito kiinnostus, harrastuneisuus ja itseoppineisuus muokkasivat Kaius Niemestä toimittajan. Vasta 27-vuotias Helsingin Sanomien ulkomaantoimittaja sai kiitoksen hyvästä työstään, kun ruotsalainen mediakonserni Bonnier ojensi hänelle ensimmäistä kertaa Suomessa jaetun Vuoden journalisti –palkinnon.

Bonnierin Vuoden journalisti -titteli oli Kaius Niemelle totaalinen yllätys. Palkinto jaettiin nyt ensimmäistä kertaa Suomessa ja sen arvo on 7500 euroa. Palkinto on erityisen palkitseva siksi, että sen eteen ei ole tarvinnut tehdä kolmenkymmenen vuoden uraa, vaan se annettaan edellisen vuoden työstä. Tunnustuksen voi saada toimittajan iästä huolimatta.
- Palkinto oli kunnianosoitus koko Afganistanissa työskennelleelle Helsingin Sanomien ryhmälle, ei pelkästään minulle, Kaius varmistaa.

Viisivuotiaana uutiskoukussa
Kaius Niemi on seurannut Afganistanin tapahtumia jo vuoden 1979 Neuvostoliiton miehityksestä asti.
- Vaikka olin silloin vasta hyvin pieni, muistan uutiskuvien tapahtumia.
Kaius on aina ollut kiinnostunut maailmanpoliittisista asioista, mutta erityisesti aasialaiset kulttuurit ovat kiehtoneet häntä. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi vuonna 1993 Kaius matkasi Kiinaan ja Tiibetiin. Matkallaan hän kokosi dokumentaarista materiaalia omaan ja koulutuskäyttöön.
Itseoppineisuudesta dokumentoinnissa ja kuvausharrastuksesta oli Kaiukselle hyötyä hänen myöhemmille Aasian matkoilleen, jolloin hän pääsi tekemään reportaaseja Ylelle.

Lehtityössä voi sukeltaa syvälle aiheeseen
Moni aloitteleva toimittaja aloittaa uransa lehdestä ja päätyy sitten televisioon töihin. Kaiuksen ura on edennyt päinvastaisesti. Hän on työskennellyt Yleisradion TV1:ssä ja radiouutisissa sekä nähnyt Nelosen uutisten alkutaipaleen.
- Minulle kehittyi halu oppia myöskin lehtityö. Tv-työssä uutisten insertit ovat lyhyitä, lehtityössä juttujen taustoja pystyy avaamaan syvällisemmin.
Vaikka Kaius taitaakin niin tekstin, video- ja valokuvan kuin äänellisenkin kerronnan, ei monen tiedotusvälineen hallinta ole hänen mielestään itseisarvo tai ehdoton vaatimus alalla pärjäämiseen.
- Etu osaamisessa on siinä, että pystyy toteuttamaan sitä, mikä tuntuu itselle lähimmältä.
Tällä hetkellä Kaius työskentelee Helsingin Sanomien ulkomaantoimituksessa, pääpaikkanaan tämän kevään ajan Bryssel.

Kaius ei kulje kriisistä kriisiin
Bonnierin Vuoden journalisti –palkinto ojennettiin Kaiukselle hänen Afganistanin uutisoinnistaan viime syksyn aikana. Aito kiinnostus Afganistania kohtaan ja aikaisemmat kokemukset, muun muassa Kosovon sodan ajalta, ovat auttaneet Kaiusta selviämään äärimmäisissäkin olosuhteissa. Hän ei kuitenkaan ole sellainen kriisitoimittaja, joka ehdoin tahdoin haluaisi liikkua kriisipesäkkeestä toiseen.
- Oli kriisi tai ei, Afganistan ja Balkanin alue ovat aina olleet kiinnostukseni kohteitani.
Aikaisemmat matkat ovatkin tutustuttaneet Kaiuksen muun muassa alueen muslimikulttuuriin ja islamiin. Kun pohjatiedot on hallussa jo alueelle mentäessä, on ihmisten kanssa helpompi tulla toimeen.
- Toki hyviä uutisia voi kirjoittaa, vaikkei alueella olisi ennen käynytkään.
Kriisialueella toimittajan työ ei ole mitään glamouria vaan suuri osa ajasta menee byrokratian kanssa taistelemiseen, viisumien odotteluun ja paikasta toiseen siirtymiseen.

Inhimillisyys säilytettävä
Sotatoimittajalla tulee olla ammatillinen itsetunto kunnossa. Sotatantereelle on turha lähteä näyttämään hauistaan ja osoittamaan omaa osaamistaan olemalla raju sotareportteri. Kriisialueilla toimimiseen vaikuttavat paremminkin henkiset kyvyt. Inhimillisyys on osattava säilyttää vaativissakin olosuhteissa ja journalistiset kyvyt ja eettiset arvot korostuvat.
- On pyrittävä asettumaan haastateltavien kanssa samalle tasolle ja oltava hienovarainen. Lukijan on voitava samaistua savimajan asukkaisiinkin.
Olivat olosuhteet sitten mitkä tahansa, inhimilliset tunteet liikkuvat toimittajan mielessä siinä missä koti-Suomessakin. Sota-alueilla vaikeuksia tuottaa myös oikeiden tietojen saaminen. Kun huhuja, vääristyneitä tietoja ja valehtelua päin naamaa kohtaa, on osattava pitää pää kylmänä ja tarkistettava faktoja useaankin otteeseen.

Yhteistyötä yleisön kanssa
Perinteisen uutisoinnin lisäksi Kaius vastasi yleisön kysymyksiin suoraan Afganistanista Helsingin Sanomien verkkosivuilla. Palstan toteuttaminen oli varsin yksinkertainen ja sitä oli Kaiuksen mukaan ilo tehdä. Erityisesti tilanteessa, jossa huomio on voimakkaasti siirtynyt maailmankolkkaan, josta on vähän tietoa, ihmisten tiedontarve on kova. Kysymys-vastauspalstalla käsiteltiin yksittäisiä inhimillisiä asioista, kuten onko Kabulissa riittävästi ruokaa, mutta myös maailmanpolitiikkaa.
- Toimittajalle tämä oli hyvä muistutus siitä, mistä ihmiset ovat kiinnostuneita. Samalla kysymyksiin sisältyi palaute siitä, mitä ehkä oli jäänyt kertomatta.
Kaiuksen mielestä tällaisia palveluita kannattaisi kehittää edelleenkin. Tosin ei ihan jokaisen pienen uutistapahtuman yhteyteen.