Mao (1972) Gagosian Gallery, New York. ©The Estate and Foundation of Andy Warhol/BUS 2004

Liljevalchsin Warhol näyttely luo oikean kuvan taiteilijasta

Liljevalchsin taidemuseon syksyn suurin näyttely on omistettu POP taiteen isälle, Andy Warholille. Esillä on Warholin myöhempää taidetta vuodesta 1972 taiteilijan kuolinvuoteen 1986 saakka.

Näyttely kulkee myös nimellä Andy Warhol, The Late works. Tällä kertaa näkyvillä ei ole hänen kuuluisia Campellin soppapurkkeja tai Marilyn-vedoksia ja taidenäyttely eroaa tyylillisestikin paljon Warholin kuuluisimmista 60-luvun teoksista. Lähimpänä Warholin 60-luvun tyyliä ovat kuvat Maosta, sekä useat omakuvat.

70-luvun teoksissa Warhol alkoi käyttää enemmän värejä ja mikä suurin ero, monipuolisemmin. Hän itse asiassa otti pensselin käteensä ja maalasi jo painettujen kuvien päälle korostaen niiden värejä ja elävöittäen pintaa. Teoksista kuitenkin tunnistaa Warholille tavanomaisen tyylin ja tekniikan.
Teoksien sisältöön on vaikuttanut silminnähtävästi myös vuonna 1968 sattunut traaginen ampumakohtaus, josta toipuminen vei Warholilta neljä vuotta.

Skull (1976) The Andy Warhol Museum, Pittsburgh Founding Collection. ©The Estate and Foundation of Andy Warhol/BUS 2004

Warhol siirsi taiteensa myös uudelle tasolle toivuttuaan ampumavälikohtauksesta. Tapauksesta säikähtäneenä hän muutti uusiin tiloihin ja alkoi liikkua erilaisissa sosiaalisissa ympyröissä. 70-luvun taidetta värittääkin disco-ajan suuntaukset. Warhol liikkui kuuluisuuksien seurassa kuvaten näitä ja käyttäen heitä hyväksi taiteessaan. Vapaamielisestä taiteilijasta tuli kuuluisa ja bisnesmies, mikä tosin ei näy suurestikaan itse teoksissa. Warhol käytti edeleen hyväksi pop-taiteelle ominaista painotekniikkaa, mutta yhdisti siihen konservatiivisempaa maalaustekniikkaa, luoden kuitenkin kontrastia radikaaleilla kuvavalinnoilla

Liljevalchs toteuttaa näyttelyssään myös yhden taiteilijan toiveista. Warholin mukaan taidetta ei tulisi asetella näytille kylmille valkoisille seinille ja niinpä hän tuotteliaimpina vuosinaan suunnitteli myös sarjan tapetteja. Liljevalchs onkin kunnioittanut taiteilijan näkemystä ja tapetoinut useiden suurien näyttelysalien seinät Warholin suunnittelemilla printeillä. Näky, jossa suuri ja korkea sali on tapetoitu Warholin omakuvaa toistavasta tapetilla ja seinille ripustettu esille hänen omakuviaan ja pääkallokuvia luo tunnelman Warholin suuresta kuoleman pelosta. Warhol menehtyi vuonna 1987 ruutini leikkauksen aiheuttamiin komplikaatioihin.

Perinteistä Warholin 60-luvun taiteesta pitävälle näyttely voi olla yllätys, sillä hänen myöhäisempi taide poikkeaa silminnähden aikaisemmista teoksista. Nyt Liljevalchsissa esillä oleva näyttely tuo selkeästi esille Warholin monipuolisuuden taiteilija, eri tekniikat ja myös motiivit.
Näyttely voi perinteistä 60-luvun poptaidetta etsivälle olla jopa pettymys, vaikkakin Warhol palaa 60-luvun teemoihin myös muutamissa nyt näytteillä olevissa teoksissa.

Uskon, että näyttely kuitenkin luo oikeuden ja totuudenmukaisen kuvan Warholin monipuolisuudesta taiteilijana. Paljon totuuden mukaisemman, kuin monista aikaisemmissa Warholin näyttelyistä on saanut.

Teksti: Mari Törmälä

Andy Warholin näyttely The Late works Liljevalchsin taidemuseossa 9.1 2005 saakka.

Sisäänpääsy: 70 kruunua
Opiskelijat 50 kruunua
Alle 18-vuotiaat ilmaiseksi

Aukioloajat: Tiistai-Sunnuntai 11-17, Tiista ja Torstai 11-20. Maanataisin suljettu.

Liljevalchsiin pääsee Sergelin-torilta bussilla numero 47 (Waldemarsudde). Pysäkki Konsthallen.