|
Osa 1:
Suunnitteluvaiheessa tiedämme tämän verran ensi vuoden
tapahtumista
 |
Nyt on osamietintö aiheesta Mångkulturåret 2006
eli Monikulttuurivuosi 2006 jätetty kulttuuriministerille Leif
Pagrotskylle. Ikävä kyllä vain puolet kyselyn vastaanottaneista
kertoi toimenpiteistään monikulttuurisuuden edistämiseksi.
Monikulttuurivuoden vetäjä, samodrnare Yvonne Rock ja
Emil Plisch lähettivät kysymyksen 650 eri kulttuuritoimen
edustajalle ja saivat kaikkiaan 350 vastausta. Jotkut kunnat ovat
vastanneet, ettei niitä asia kiinnosta, koske niissä ei
asu siirtolaisia. Monikulttuurivuoden sihteeri Emil Plisch toteaa
kuitenkin, että on tärkeää, ettei tätä
nähdä ”siirtolaiskysymyksenä.”
Lyhyesti esimerkkejä siitä, mitä voimme odottaa
ensi vuodelta:
Moderni museo tarjoaa Africa Remixin jossa on mukana 80 taiteilijaa
sekä seminaarisarjan jonka otsikkona on ” Is multiculture
over?” - mielenkiintoista kyllä englanninkielellä
vaikka suomalaisia on paljon enemmän Ruotsissa kuin sanotaan
brittejä.
Historiallinen museo taas tarjoaa näyttelyn jonka otsikko
ei yllätä ketään: ” Främlingar”
joka tulee kertomaan seuraavista aiheista: vieraista ihmisistä
ja vieraista maista, eksoottisista paikoista ja ihmisistä.
Kuninkaallinen ooppera taas satsaa oopperaan ” Svall
”, joka käsittelee ilmiötä hedersmord (kunniamurha),
joka on ruotsalaisten sydämellä. Se, että ruotsalaismiehet
murhaavat keskimäärin yhden ruotsalaisnaisen per viikko
perheväkivallan uhrina, ei vielä ole päässyt
oopperaesityksen aiheeksi.
Kuninkaallinen teatteri Dramaten esittää mestariohjaajan
Ingmar Bergmanin tyttären, ohjaaja Eva Bergmanin ohjaamana
Kristina Lugnin näytelmän jonka tämä kirjoitti
kokemuksistaan käynnillä Palestiinassa. Neljässä
eri näytelmässä käsitellään monikulttuurisuutta.
Näistä yksi siis on tunnetun ruotsalaisrunoilijan kokemuksia
Palestiinassa.
Riksteatern taas satsaa ulkoeurooppalaisiin, turkkilaisohjaajalle
annetaan mahdollisuus tehdä työtä. Sekä ooppera
että Riks aikovat saada uusia katsojaryhmiä katsomoon.
Saa nähdä miten käy. Seuraamme asiaa ensi vuonna.
Riksutställningar taas menee siirtolaislähiöihin
näyttelynsä ”Eller hur! Berättelser på
väg” kanssa.
Asian tekee mielenkiintoiseksi se, että tukholma.netin toimittaja
on istunut salongeissa hyvinkin paljon näkemättä
kovinkaan montaa siirtolaista tai ulkomaalaista siellä. Harvoin
kuulee muuta kieltä puhuttavan kuin ruotsia väliajalla
ja kun kuulen jotain muuta kuin ruotsia, käännän
pääni automaattisesti, kuin järkytyksestä: nuo
ovat eksyneet.
Kun puhutaan uusista katsojaryhmistä, oletankin siis, että
kyseessä ovat vanhat ruotsalaismiehet, joita yritetään
nyt saada ryhdistäytymään ja menemään teattereihin,
oopperaan ja näyttelyihin joissa heidän siippansa ovat
jo liehuneet vuosikymmeniä.
Ulkomaalaisia saisi katsojiksi esimerkiksi siten, että päästäisi
ulkomaalaiset töihin kyseisiin kulttuurietablissemangeihin,
mutta tästä ei siis ole kyse kuin ehdottomissa poikkeus-tapauksissa.
Suomalaiset menevät katsomaan suomalaisia ohjaajia, näyttelijöitä,
näytelmiä, samaten somalit somalien, kurdit kurdien, arabit
arabien tuottamaa kulttuuria. Ruotsalaiset ovat moneen otteeseen
yrittäneet saada siirtolaiset liikkeelle järjestäen
teattereihin sekahedelmäsoppaa, jossa eri kulttuurien edustajat
ovat saaneet tanssia kansantanssejaan ja joku laulaja on tuotu lavalle
esiintymään omalla kielellään. Nämä
eivät ole mitenkään erityisen mielenkiintoisia esityksiä
joten ne ovat harvenemaan päin.
Kun Kalevala esitettiin Tukholman Kaupunginteatterissa ruotsalaisin
voimin ei kovinkaan moni suomalainen ollut mielissään.
Olisivat pyytäneet jonkun suomalaisen ohjaajan tai miksi ei
suomalaisen teatterin vierailukäynnille, niin olisi sali ollut
täynnä suomalaisia. Tämä on ruotsalaisittain
”fel tänk” eli väärää ajattelua.
Ruotsalaiset tulkitsevat muiden kulttuurin näille ja sitten
ihmettelevät ettei tupa ole täynnä.
Muistan nuoruudestani miten menin musta ruusukuvioinen huivi päässäni
Södra Teaterniin ja jo Slussenilta lähtien kuului enemmän
suomea kuin ruotsia kun oli suomalaisen teatterin (oliko KOM- teatteri?)
vierailuesitys Suomesta. Tuli ihan historiallinen olo, näinhän
oli täällä satoja vuosia sitten jolloin joka viides
tukholmalainen oli suomalainen. Nämä vierailut ovat kokonaan
jääneet. Niitä on jäänyt moni kaipaamaan.
Jäämme silmä tarkkana odottamaan, mitä kulttuuriministeri
Pagrotsky näillävastauksilla tekee eli mitä hän
niistä löytää. Ja jäämme myös
jännityksellä odottamaan, jos ja kun ruotsalaiset kulttuurirahoista
päättäjät - luonnollisesti kaikki tyynni ruotsalaisia(
korjaa, jos olen väärässä) - huomaavat, että
paras tapa saada saliin tietty siirtolais- tai ulkomaalais- tai
vähemmistöryhmä on tuoda heidän omat kykynsä
lavalle, liput myydään loppuun alta aikayksikön eikä
ruotsalaisen yhteiskunnan tarvitse pitää seminaarin seminaaria
asiasta.
Arja Uusitalo
|
