Poimintoja konsultin jääkiekkohanskasta

Marja Wahllöf

Martin Ahlberg - mies joka toi Muumilaakson Ruotsiin - toimii tänään konsulttina tehtävänään muun muassa helpottaa ruotsalaisen ja suomalaisen liikekulttuurin välistä kanssakäyntiä. Hänen mukaansa pikkuveli Suomi on nyt kasvanut suureksi pojaksi joka ansaitsee naapurimaansa kunnioituksen.

Dynamiikkaa otteissaan ja pelisääntöjen tuntemusta liikkeissään Martin Ahlberg puikkelehtii sutjakkaasti ja tottuneesti yli jääkiekkokentän, mutta tänään vain kuvainnollisesti. Hänen mielestään jääkiekkoilu tulee jättää parinkymmenen ikäisenä, kun taas esimerkiksi tennistä voi pelata vanhempanakin.
Kysyn tässä yhteydessä onko Martin Ahlberg huomannut jääkiekkoilusta olleen hyötyä hänelle hänen työelämässään. Vastaus tulee nopeasti kuin palautuskiekko vastakiillotetulla jäällä.
- Jääkiekkoilu on hyökkäyspeliä ja hyökkääjänä Ahlberg on parhaimmillaan!
Innostuneena tämän vastahyökkäyksen menestyksestä Martin Ahlberg selittää ajatuksiaan jääkiekkoilun ja konsulttitoiminnan ympäriltä. Hänen, jos jonkun, tulisi tuntea molemmat alat. Onhan hän pelannut jääkiekkoa HIFK:ssa ja piakkoin seitsemäs vuosi konsulttina lähtee hänen kohdallaan käyntiin. Edessäni on mies, jonka mielestä urheilu, asenne ja elämä liittyvät toisiinsa.
- Olin keskushyökkääjänä, jonka tehtävänä on yrittää järjestää paikkoja muille ja itselleen. Sehän on vähän kuin konsultointia.
- Jotkut ajautuvat konsulteiksi. Minä ryhdyin konsultiksi. Nimitys on vähän negatiivinen sanana, mutta konsulttien paras puoli on se, että heistä pääsee eroon. Alunperin konsultti tulee kuvaan jonkun ongelman tuomana poistuen, kun se on saanut ratkaisunsa.
Filosofisesti hän jatkaa
- Joskus toimeksianto on tuskallinen prosessi tai siitä on vaikea erota. Projektiin voi rakastua ...

Pyörähtäen tuolissaan kuin piruettia jäällä tehden, Martin Ahlberg asettautuu mukavaan lepoasentoon ja hänen ruskettuneet kesäkasvonsa saavat rauhallisen ilmeen. Kuin sanojaan maistellen hän toistaa
- ... se on tuskallinen prosessi!
Mietin hänen valitsemiensa sanojen merkitystä tietojeni valossa, aloittaen helsinkiläisnuorukaisen ensimmäisestä työpaikasta hotellin juoksupoikana, tutkiskelen hänen toimintaansa Suomen turistipäällikön tehtävässä täällä Ruotsissa ja päädyn sitten hänen viimeisimpään työpaikkaansa ennen oman firman perustamista: markkinointijohtajana suuren laivanvarustamon palveluksessa. On selvää, että hän tarkoittaa niitä toimeksiantoja, joitten kanssa hän on painiskellut perustettuaan oman toimistonsa, FIN-S Marknad & Kommunikation, jonka sijaintipaikkana on Tukholma, mutta juuri siitä toiminnastaan hän on kuitenkin aivan ilmeisesti nauttinut.
- Oman kertomasi mukaan olet ollut sekä toimitusjohtaja että vahtimestari, sanon.
Uudella tuolin pyöräytyksellä hän kiepsauttaa itsensä takaisin nykyhetkeen ja kasvotusten kanssani hän pöydän toiselta puolelta lähettää uuden pyörteisen kiekon minua kohden.
- Pidän siitä vahtimestarin tittelistä.
- "Vahtimestarina" voin toimia kulttuurieroja poistamalla. Ei nimittäin ole aivan itsestään selvää, että ruotsalaisen pörssiyhtiön toimitusjohtaja ja suomalainen menestyvä liikenneneuvos tulevat keskenään toimeen. He voivat tarvita "vahtimestaria" ja silloin minä konsulttina tulen kuvaan. Joskus konsultti jää kuvaan, joskus ei, riippuen siitä minkä roolin ottaa, minkä roolin saa, tai minkä haluaa.
Alan ymmärtää urheilun ja konsulttitoiminnan yhteneviä kenttiä jonkun verran paremmin kun asetan Martin Ahlbergin maalintekijän rooliin. Totta puhuen, en usko hänen ylipäätään tähtäävän muualle kuin maaliin liiketoiminnassaankaan. Siitä antavat vakuuttavan todisteen hänen monet onnistuneet projektinsa itsenäisenä yrittäjänä. Lista puhuu puolestaan.
Poimin listasta muutamia iloisia yllätyksiä, Muumilaakson tuominen Ruotsin markkinoille ja Bonk Enterprises. Tiedän Muumin olevan vahvoilla Naantaliin matkaajien joukossa, siksi utelen muutaman vuoden takaa löytyvän Bonkin nykytilannetta. Saan tietää, että Bonk Enterprises vaikuttaa Uudestakaupungista käsin, mutta koska Uusikaupunki ei ole kovin suuri turistikohteena, ei myöskään Bonkin toiminta näy kovinkaan kauas maailmalle.
- Kysymys ei ole ainoastaan siitä, kenenkä kanssa FIN-S haluaa tehdä yhteistyötä. Valittuasi yhden toimeksiantajan joudut sulkemaan toiset pois. Jos olet tarpeeksi diplomaattinen, voit olla yhteistyössä useamman saman alan yhtiön kanssa, mutta se on vaikeata.
Kysymykseeni siitä, onko suomalaisilla hänen mielestään oikea mielikuva Ruotsista Martin Ahlberg vastaa suorasukaisesti
- Nykyään kyllä. Aikaisemmin Suomella oli pikkuvelikompleksi, mutta ei enää. Kymmenen vuoden sisällä on tapahtunut paljon. Pikkuveli on kasvanut isoksi pojaksi ja itseluottamus on lisääntynyt.
Curre Lindström, Mika Häkkinen, Tommi Mäkinen, Nokian Ollila ja Jääkiekon maailmanmestaruuskisat ovat saaneet sen aikaan. Suomi ei enää lyö alakynnestä. Täällä ruotsinmaalaisten keskuudessa huomaa arvostuksen kohonneen.
- Käännekohta tuli maaliskuussa 1999. Minä tiedän sen aivan tarkasti, koska olin kirjoittanut sen muistiin.
Tässä kohdin Martin Ahlberg kaivaa kirjoituspöytänsä laatikosta paperin, josta hän löytää muistiinpanonsa. Hän vilauttaa niitä minulle jatkaen,
- Kaksi tärkeätä tapahtumaa viikon sisällä sai minut vakuuttuneeksi siitä, että Suomi oli tasavertainen kilpailijansa Ruotsin kanssa. Ensin Alec Aalto piti esitelmän Suomalais-ruotsalaisen kauppakamarin lounaalla ja viikkoa

myöhemmin Sirkka Hämäläinen valittiin Euroopan keskuspankin johtajaksi.
Mainittuaan tässä yhteydessä EU:n Martin Ahlberg heittäytyy vitsikkääksi sanoen, että EU saa tulla Ruotsin jäseneksi, Suomi puolestaan liittyy EU:hun.
Nauramme hetkisen yhdessä. Viereisen talon julkisivusta heijastuva iltapäiväaurinko maalaa sillä aikaa sopivasti toimistohuoneen iloiseksi kullankeltaisella valollaan. Huone ei ole suuren suuri, mutta sinne mahtuu monenmoista esinettä tavanomaisten toimistotarvikkeiden lisäksi.
Oletan koriste-esineiden liittyvän Martin Ahlbergin suomalaisiin toimeksiantoihin, sillä joukossa on kaunista suomalaista lasia ja muita Suomesta tuotuja taide-esineitä.
Esineitä katsellessani tulee mieleeni, että Silja Linen entisenä markkinointijohtajana Martin Ahlberg varmaankin tietää paljon Suomesta ja suomalaisista matkaajista ja niin esitän seuraavan kysymykseni. Haluan tietää miten laivamatkailu Suomeen ja itse matkustajat ovat vuosien kuluessa muuttuneet.
- Laivamatkojen taso on parantunut, mutta niiden perusta ja itse matkojen syyt eivät ole muuttuneet. Vahinko vain, että kaikki varustamot tarjoavat samaa tuotetta samoille ihmisille samalla tavalla.
Martin Ahlbergin mielestä tuotekehittely ei ole edennyt toivotulla tavalla. Hän toivoo Itämeren varustamoilta enemmän uskallusta.
- Suomi on hyvin huolestuttavassa asemassa. Baltian maat mm. menevät kovaa vauhtia eteenpäin, mutta Suomi elää siinä hyvässä uskossa, että eksotiikkaa on ja että se riittää, kuten ennenkin, mutta sitä ei välttämättä löydy.
- Saattaa olla vain ajan kysymys ennen kuin maailmalla huomataan Suomen käyttämättä jättämät mahdollisuudet. Eivät samat silkkisolmiot ja samat huivit kauan suurta matkustavaa yleisöä houkuttele.
Vakavan näköisenä Martin Ahlberg lisää, paljastaen kelle siitä haluaa hyötyä,
- Viinan voimalla matkustavat voidaan koska tahansa ohjata muualle!
Siitä olen itsekin vakuuttunut ja toivon, ettei tämä jääkiekkoileva konsultti myös osoittaudu selvännäkijäksi. Matkustajamäärien väheneminen olisi maittemme väliselle laivaliikenteelle ja siten meille, Suomen ja Ruotsin väliä muissa aikeissa matkaaville, kova isku. Jääkkiekkomaailmassa sen vastine lausuttaisiin "sudden death".