|
Tulin kotiin nopeasti Kulttuuritalolta missä
Gunilla Bergströmin Alfons Åbergin tiimoilta pidetty
seminaari loppui aivan äsken. Vauhtiviivat ovat vielä
ilmassa ja vasta nyt alkavat karista jäljiltäni. Seminaarin
aiheena oli Bergströmin kaikkiaan kahdenkymmenenkolmen Alfons
Åberg - kirjan päähenkilö sekä se, miten
piirretään näkymätön.
|
|
 |
Viitisenkymmentä Alfonsin ystävää
oli kokoontunut paikalle missä Bergström teki vaikutuksen
paatoksellaan sekä sillä, että hän ei kaihtanut
käyttää isoja kirjaimia sanoessaan MÄNNISKAN
ja VÄRDIGHET. Häntä kuunnellessa tuntui, että
hän todella tarkoitti mitä sanoi. Hän tahtoi piirtää
sielun. Hän tahtoi kertoa ihmisestä, ei vain lapsesta
vaan nimenomaan ihmisestä. Gunilla Bergström oli alunperin
toimittaja jonka kirjoittamaan kirjaan tarvittiin kuvitusta ja häntä
pyydettiin hoitamaan se homma itse ja hän teki sen ja sitten
jatkoi piirtämistä niin, että Alfons Åbergia
on nyt luettavissa kymmenillä kielillä kymmeniä eri
kertomuksia. Kun Bergströmiltä kysyttiin, kuka Alfons
on, hän vastasi: ”För mig är han Barnet.”
Eli minulle hän on Lapsi. Miksi tämä lapsi on poika,
kysyttiin ja kirjailija vastasi, että pojat ovat hauskempia.
Alfons on suurkaupungin lapsi joka elää modernia elämää,
kirjailijan mukaan. Alfonsin vaateparresta on kirjoitettu paljon
ja taiteilija-kirjailija puolustautuu sillä, että hänestä
tarina on ensiarvoinen ja sitten vasta tulee vaatetus johon hän
ei tahdo lukijoiden kiinnittävän liiallista huomiota.
Hän kertoo kuitenkin, päähenkilö pukeutuu aina
tarkoituksenmukaisesti eli menee uimaan uimahousuissa ja pakkasella
ulos talvitakissa. ”Han är en symbol för mig,”
kertoo hän edelleen luomuksestaan jota lainataan Ruotsin kirjastoista
siten että neljä eniten lainattua Tukholman Kaupunginkirjaston
kirjaa on juuri Alfons Åberg-kirjoja.
Bergström kertoi kirjallisuudesta jossa on epäselvä
loppu, hänestä on mukava lukea kirjaa, jota kantaa mukanaan
mielessään sen loppuun luettuaan ja miettii miten se mahtoi
oikeasti loppua. Hän sanoo, että hän kunnioittaa
tyhjää tilaa, aukkoja, sitä mitä ei selitetä
juurta jaksain. Moni pieni lukija kyselee Alfonsin äitiä
josta ei ole mainintaa kirjoissa, mutta Bergströmin mukaan
ei ole tärkeää, missä tämän äiti
on. ”Jag vill bjuda på möjligheterna i mina böcker”,
kuvaa hän työtapaansa. ” Jag vill visa ögonblick
där människan är en värdig varelse.” Hänen
äänenpainostaan ei voi erehtyä, tämä kuusikymppinen
äärettömän suosittu lastenkirjakirjailija todella
tarkoittaa sitä mitä sanoo. Hänen mielestään
sota on ehdottomasti huonoin ratkaisu ihmiskunnalle ja hänestä
on parasta selvittää asiat ja ihmisten on vain paras kestää
toinen toisiaan.
Uusin kirja Alfons Åberg och soldatpappan och herättänyt
sekä Suomessa että Saksassa hieman yllättäviä
reaktioita. Kummassakin maassa kantta ja tekstiä on muutettu
ennen sen julkaisua. Kansi on hyvin epäåbergimainen,
siinä on kamouflagekuvioitu tausta ja kaksi pientä poikaa,
Alfons ja hänen uusi ystävänsä Hamdi jonka isä
on ollut sodassa ennen kuin tuli pakolaisena Ruotsiin.
”Det är viktigt att barn får känna att dom
kan göra något, ” päättää Bergström
kertomuksensa siitä miten Alfons Åberg joutui tuoreimpaan
tarinaansa.
Arja Uusitalo
|
