 |
 |
Suomen Tukholman suurlähettiläs Alec
Aalto on lakimieskoulutuksen saanut Helsingissä syntynyt diplomaatti.
Hän luki juristiksi Helsingin yliopistossa ja opiskeli Oxfordin
yliopistossa kansainvälistä oikeutta. Ensimmäisenä
työpaikkana oli Suomen Yleisradio, josta hän siirtyi vähitellen
Suomen valtion palvelukseen. Heti alkuun oli suuri ja vastuullinen
tehtävä Euroopan turvallisuuskonferenssin lehdistöpäällikkönä.
Lehdistöön ja tiedottamiseen kuuluvia tehtäviä
hän hoiti myöhemmin Valtioneuvostossa, Neste OY:ssä
ja Ulkoministeriössä, jossa hänellä oli myös
neuvottelevana virkamiehenä ja apulaisosastopäällikkönä.
Keijo Liinamaan virkamieshallituksessa hän oli pääministerin
sihteerinä vuonna 1975. Vuosina 1995-97 hän oli pääministerin
ulkopoliittinen neuvonantaja ja 1997-2003 EN -asioiden valtiosihteeri
Valtioneuvostossa Välillä hän oli lähettiläänä
Wienissä ja viimeksi Roomassa, josta hän kesäkuun
1. päivä siirtyy suurlähettilääksi Tukholmaan.
Seuraavassa on Suurlähettiläs Alec Aallon myöntämä
haastattelu RUOTSI.se - lehdelle:
MJK: Mitkä ovat harrastuksesi?
AA: Harrastuksiin kuuluvat oleskelu Lapissa, saaristossa sekä
maalla yleensä. Urheilumuotoina tennis ja hiihto kohtuullisessa
määrin. Vahvimpana harrastuksena musiikki lähes kaikissa
muodoissa.
MJK: Tunnetko vähemmistökysymyksiä?
AA: Jos vähemmistökysymyksiin lasketaan suomenruotsalaisuus,
minulla on tiettyä kokemusta. Olemme kaksikielinen perhe; puhun
vaimoni kanssa suomea ja tyttäreni kanssa ruotsia. Minua ovat
aina kiinnostaneet vähemmistökysymykset ja voimme olla
ylpeitä siitä, että Pohjoismaissa on monta hyvää
esimerkkiä näiden kysymysten onnistuneesta ratkaisusta
- toisin kuin useissa muissa maissa.
MJK: Miten hyvin tunnet Ruotsia?
AA: Kouluikäisenä luin päivittäin Dagens Nyheter'iä,
ja Ruotsiin suuntautui ensimmäinen ulkomaanmatkani kymmenvuotiaana
vanhempien seurassa. Opiskeluaikana Ruotsin tuntemukseni hitaasti
heikkeni, kun kiinnostus muuhun maailmaan lisääntyi. Vuosien
varrella olen eri työtehtävissä ajoittain ollut tiiviissä
yhteydessä ruotsalaisiin kollegoihin, ei vähiten toimiessani
kahdeksan vuotta valtioneuvoston kansliassa. Muistan tuolloin joskus
pohtineeni, mitä virkaa suurlähetystöillä enää
on tilanteessa, jossa virkamiehet ja yritykset niin sujuvasti hoitavat
yhteyksiä eri tasoilla. Tämä kysymys tulee nyt vastaan
uudesta näkökulmasta.
MJK: Miten tunnet ruotsinsuomalaisuutta?
AA: Ruotsinsuomalaisuus on minulle vanhastaan tuttu mutta melko
etäinen käsite. Koulun historianopetuksesta muistan suomalaisten
asettumisen Värmlantiin ja Tornionlaaksoon, ja opiskeluaikana
seurasin huolestuneena muuttoliikettä Suomesta Ruotsiin. Ruotsinsuomalaisten
ongelmista olen kuullut paljon mutta olen myös kuullut heidän
yhteenkuuluvuuden tunteestaan, kulttuuriharrastuksistaan, ja halustaan
säilyttää suomen kielen tuntemuksen ja siteet Suomeen.
Uutena piirteenä on ruotsinsuomalaisille tulossa ikääntymiseen
liittyvät kysymykset, jotka jokaiselle ihmiselle - ei vähiten
vähemmistöön ja maahanmuuttajiin kuuluville - ovat
herkkiä ja vaikeasti ratkaistavia.
Kun vähemmistökysymyksistä puhutaan, on myös
syytä kiinnittää huomiota vähemmistön vähemmistöön,
eli suomenruotsalaisiin ruotsinsuomalaisiin.
MJK: Mikä mielestäsi on keskeisin kysymys/ongelma,
johon aiot paneutua uudessa työssäsi täällä
Tukholmassa?
AA:Suomen Tukholman suurlähetystöllä on näkyvä
asema, erinomainen henkilökunta ja loistavat tilat. Miten näitä
vahvuuksia voidaan parhaiten hyödyntää ei ole minulle
vielä selvä. Todetaan usein, että maitten väliset
suhteet eivät koskaan ole olleet niin läheiset, mutta
löytyykö suurlähettiläälle tässä
tilanteessa oma rooli, onko hänestä lisäarvoa? Edeltäjäni
Pertti Torstila on onnistuneesti muovannut itselleen tärkeän
roolin, josta voin lainata paljon, mutta viime kädessä
joudun ajan kanssa perehtymään Ruotsin tilanteeseen ja
määrittelemään omat painopisteet. EU-politiikka
on joka tapauksessa maillemme yhteinen nimittäjä, jota
pidän keskeisen tärkeänä, vaikka maittemme painotukset
eivät aina ole samat.
MJK: Mitä haluat tässä vaiheessa sanoa ruotsinsuomalaisille?
AA: En oikeastaan osaa sanoa muuta kuin että odotan mielenkiinnolla,
ehkä jännitykselläkin yhteistyötä kanssanne.
Olette valtava voimavara paitsi uudelle kotimaallenne myös
Suomelle. Terve suomalainen itsetunto ja suomen kielen säilyttäminen
ainakin toisena kotikielenä eivät heikennä asemaanne
eikä vähennä arvoanne ruotsalaisessa yhteiskunnassa.
Kumpaa joukkuetta kannustaa olympialaisissa tai maaotteluissa voi
sitten vapaasti valita.
Matti J Korhonen
|
