 |
Kaksi kieltä avaa kaksi kulttuuria
Suomenruotsalainen Anna Jakobsson, 27 on kotoisin Vaasasta. Hän
on asunut kolme vuotta Ruotsissa. Hän aikoo pysyä maassa
ainakin toistaiseksi. Viisivuotissuunnitelmaa ei ole tehty. Hän
kertoo olevansa valmis muuttamaan työn perässä vaikka
Timbuktuun.
Reippaan oloinen Anna on työskennellyt Ruotsinsuomalaisten
nuorten liiton pääsihteerinä. Hän toivoo, että
ruotsinsuomalaiset perheet ymmärtäisivät, kuinka
tärkeää on siirtää suomenkielentaito seuraavalle
sukupolvelle.
”Suomenruotsalaiset ovat ylpeitä ja koppavia. Pappa betalar
–sukupolvea”, Anna sanoo. Hän ei kuvaile itseään.
Anna kertoo, millaisena supisuomalaiset pitävät yleensä
suomenruotsalaisia. Osana vähemmistöä kohtaa ennakkoluuloja
maassa kuin maassa.
Miten Anna nyt määrittelisi itsensä, jos termeillä
leikitään, ruotsinsuomenruotsalaiseksi?
”Ruotsinsuomalainen” on Annan mielestä tekninen nimitys
niille suomalaisille, jotka asuvat Ruotsissa. Suomessa Anna on selkeäsi
suomenruotsalainen, täällä itseään on vähän
hankala määritellä. Helpointa on vain yksinkertaisesti
todeta olevansa ruotsinsuomalainen.
Kaksikielisyys merkitsee Annalle paljon, sillä kahden kielen
lisäksi hän on saanut kaksi kulttuuria. Annan kummatkin
vanhemmat ovat kaksikielisiä ja Anna tuntee kummankin kielen
olevan hänelle lähes yhtä vahvoja.
Suomi on Annan äidinkieli. Hän nimittää suomea
myös tunnekieleksi. ”Suomenkielellä minulla on paremmin
kielen nyanssit halussa. Kerron esimerkiksi vitsejä paremmin
suomeksi kuin ruotsiksi”, Anna kertoo.
Anna on käynyt suomenkielisen koulun ja opiskellut ruotsinkielisessä
yliopistossa. Ruotsi on hänen ammattikielensä. ”Ammattitermit
saattavat olla hukassa suomeksi, mutta ruotsiksi ja englanniksi
hallitsen ne”, Anna kertoo. ”Kummallakin kielellä
on vähän vajaa”, hän toteaa.
Anna pyrkii töissä käyttämään tietoisesti
hyvää puhekielistä suomea. Hän ei voi viljellä
slangi- tai murresanoja puhuessaan ruotsinsuomalaisten nuorten kanssa.
Anna on yllättynyt siitä, että ruotsalaiset yleensä
tajuavat hänen olevan suomenruotsalainen, eikä suomalainen
joka on oppinut ruotsinkielen Ruotsissa. Toisaalta taas ihmiset,
jotka sanovat ”puhut ihan hyvää ruotsia, mutta murrat
suomalaisittain” ärsyttävät suunnattomasti.
Anna ei murra suomalaisittain, hän puhuu suomenruotsia. Aivan
kuten britti puhuu omalla aksentillaan ja jenkki omallaan. Eivät
he murra siten, miten esimerkiksi espanjalainen murtaa puhuessaan
englantia.
Anna muuntaa ruotsinsa riikinruotsiksi vain vitsimielessä.
Toki hän käyttää sanoja, joita on riikinruotsissa,
mutta ei suomenruotsissa ja puolestaan jättää käyttämättä
suomenruotsille hyvin tyypillisiä sanoja kuten ”kiva”.
Aksentti kuitenkin on ja pysyy.
Anna tuntee olevansa Suomessa parempi ruotsinkielenpuhuja. Siellä
kieli on rikkaampaa ja väliin voi heittää suomenkielisiä
sanoja, jos ruotsissa ei ole sopivaa ilmaisua.
Kaksikielisyys on suunnaton etu työpaikoilla. Joka työssä,
joissa Anna on ollut on tarvittu molempia kieliä. ”Kesätöissä
nuoruudessani helsinkiläisessä kahvilassa olin suuri resurssi
juuri kaksikielisyyteni tähden”, Anna kertoo. Myös
nykyisessä työssään Ruotsinsuomalaisten nuorten
liiton pääsihteerinä hän käyttää
päivittäin kumpaakin kieltä.
”Toivoisin, että ruosuperheet opettaisivat lapsilleen
kaksi kieltä, ymmärtäisivät että suomenkielestä
on paljon hyötyä”, Anna sanoo.
Hän toivoo myös Ruotsin valtiolta enemmän ymmärrystä
ja resursseja vähemmistöille. Rahat voisi käyttää
kouluihin, kielenopetukseen ja tiedottamiseen.
”Tiedottamisella en tarkoita vain suomenkielistä mediaa,
vaan myös tiedottamista ruotsalaisille. Ruotsalaisille kunnallispolitiikoille
pitäisi tehdä paremmin selväksi, mitä oikeuksia
vähemmistöille kuuluu”, hän täsmentää.
Teksti ja kuva: Satu Hotakainen
|
