|
 |
Haluan tehdä iloisia koruja, jotka saavat
kantajansa hyvälle tuulelle, sanoo Charlotte Le Ferfort, joka
on neljätoista vuotta valmistanut ja myynyt koruja Tukholmassa
Odengatanilla pienessä liikkeessään.
Charlotte sanoo, että hän tiesi jo 13-vuotiaana, että
hänestä tulee isona kultaseppä. Charlotten apuna
liikkeessä on hänen äitinsä Irja Le Ferfort,
ja nämä kaksi iloista naista, joilla molemmilla on nauru
herkässä, näyttävät todella viihtyvän
liikkeessään. Siellä onkin katseltavaa: kaikki hyllyt
ja lasikaapit ovat täynnä toinen toistaan ihastuttavampia
koruja.
Irja kertoo, että on aina ollut kiinnostunut koruista, ja hän
on hankkinut niitä kokoelman vuosien varrella. Ne olivat perustana
kaupan käynnistämisvaiheessa.
-Rakastan koruja. Kaikki korut, joita minulla oli, eivät toki
ole sellaisia, joita itse käyttäisin, mutta ne olivat
kauniita. Keräsin koruja, hän kertoo.
Charlotte taas kertoo, että hän oikeastaan on syntynyt
ja kasvanut kaupassa. Äidillä oli aikaisemmin vaatekauppa,
jossa hän vauvasta saakka vietti päiviään.
Charlotte on käynyt kultaseppäkoulutuksen, ja kaupan lasikaapeissa
on paljon hänen omia töitään. Ne ovat nykyaikaisia,
ja niissä näkyy Charlotten oma leima. Monissa on sammakoita
tai muita eläinhahmoja. Joukossa on tyyliteltyjä ja taidokkaita
yksinkertaisia sormuksia, riipuksia ja rintaneuloja.
-Rintaneuloista pidän, niitä voi käyttää
niin monella eri tavalla, kertoo Charlotte. Kysyn, kauanko yhden
sammakkorintaneulan tekeminen kestää ja mitä sellainen
maksaa. Viikon verran, kertoo Charlotte, ja nopea päässälasku
selvittää, että kultasepän työllä
tuskin rikastuu, juuri ja juuri saa omat kulunsa takaisin. Charlotte
käyttää eniten hopeaa, ja jokainen työ on ainutlaatuinen,
kopioita ei ole.
-Kivet puhuvat minulle, näen niistä, millainen korusta
on tarkoitus tulla, hän sanoo. Charlotte uskoo, että kivellä
on kuin sisäinen sielu, joka ilmaisee itsensä, kertoo
miten haluaa tulla esille.
Millaiset korut menevät kaupaksi? Kaikenlaiset, naurahtaa Irja.
Ei voi asiakkaan nähdessään arvata heti, millaisista
koruista hän pitää. Koru on hyvin henkilökohtainen
juttu – makuja on niin erilaisia. On asiakkaita, jotka ostavat
korun aivan muuhun tarkoitukseen kuin pitääkseen sitä
vain koruna: koru voi olla koristeena kotona, sitä voi pitää
taideteoksena, ripustaa verhoon, seinälle tai ikkunaan.
Charlotten ja Irjan ajatuksena on, että jokainen voi löytää
korun heidän liikkeestään: on halpoja ja kalliita,
kaikenlaisen suuntauksen omaavia, nykyaikaisia ja perinteisiä
koruja.
Suomalaiset korut ovat aivan omaa luokkaansa, erilaisia kuin monet
muut, kertoo Charlotte. ”Suomalaiset taiteilijat tulevat Venuksesta”,
Irja naurahtaa.
 |
Liikeideana olivat alkuaan antiikkitavarat, mutta
Charlotte ja Irja huomasivat nopeasti, että juuri korut menivät
kaupaksi, ja vuosien varrella he ovat enemmän ja enemmän
siirtyneet koruihin. Muita antiikkiesineitä on enää
vain vähän, hiukkasen kuin hyllyjen koristeeksi ja silmän
iloksi.
-Korut vetävät puoleensa kaikenlaisia ihmisiä. On
healereita, on psyykkisesti sairaita, kaikkien ”tavallisten
asiakkaiden” lisäksi. Monet tulevat katselemaan, ehkä
joskus myöhemmin he sitten tulevat uudelleen ja ostavat korun.
Vilkkainta kauppa on joulun alla, korut ja kirjat ovat varmaan tavallisimpia
joululahjoja, Irja pohtii.
-Meillä on paljon miesasiakkaita, jotka vuosi vuoden jälkeen
tulevat ostamaan vaimolleen tai naisystävälleen joululahjaksi
korun. On osattava kysellä, millaisista koruista vaimo pitää.
Hyvin harvoin kukaan tulee vaihtamaan koruaan joulun jälkeen.
On asiakkaita, jotka haluavat myös tietää tarinan
korun takaa. Joskus sellaisen saa kuulla, ja Charlotte yrittääkin
selvittää koruja ostettaessa, millainen tarina siihen
liittyy.
-Monet suomalaisista kalevalakoruista on esimerkiksi sellaisia,
jotka on vaihdettu sodan aikana voihin, tai ne voivat olla sotalapsien
tuomia lahjoja ruotsalaisille vanhemmille, jotta heistä pidettäisiin
hyvää huolta.
Neljäntoista vuoden jälkeen Charlotten kauppa on tunnettu
Tukholmassa, mutta heillä on myös paljon asiakkaita Suomesta.
Heidän koruvalikoimansa on suurimpia Pohjoismaissa. Irja muutti
aikanaan Ruotsiin ranskalaisen miehen perässä, ja tulevaisuuden
haaveena on joskus palata, ainakin eläkeiässä. Myös
Charlotte haaveilee Suomesta: siellä on niin erilaista, Suomi
tuoksuu erilaiselta ja tuulikin kuulostaa Helsingissä toisenlaiselta
kuin Tukholmassa. Mutta vielä toistaiseksi korut pitävät
heidät tiukasti kiinni Odengatanin pikku putiikissa Tukholmassa.
Teksti ja kuvat Mirja Huusko
|
