|
 |
Ennen kuin menimme haastattelemaan Markku Huovilaa
googlasin mitä hänestä löytyy netissä.
Hänen taiteestaan löysin seuraavanlaisen kuvauksen: hän
tekee sötsurrealism-taidesuunnan mukaista taidetta. Siis huumorimiehiä.
Tämän totesin oikeaksi kun hän kertoi ensin elämästään
Suomessa, sitten lyhyestä kaudesta Lontoossa ja vihdoin Tenstassa
kaupunginosan vanhana asukkaana ja nyt puutalossa työtä
tekevänä taitelijana.
Miehellä itsellään on oma persoonallinen tapansa
nähdä Ruotsi suomalaisen näkökannalta, ja se
on tehnyt hänestä suositun sarjakuvien piirtäjän
ja taiteilijan. Markku Huovila on asunut Tenstassa aina vuodesta
1978 lähtien ja asuu siellä yhä. Hän kuvaa monikulttuurista
yhteiskuntaa, joka on vahvimmillaan juuri Tenstassa Tukholman pohjoispuolella.
Ennen kuuli Tenstassa päivittäin suomea, mutta suomalaiset
ovat muuttaneet suurin joukoin pois. Huovilan teemoista yksi on
integration eli muualta tänne tulleitten integroituminen Ruotsiin.
Netistä löydänkin seuraavan kuvauksen Huovilan taiteesta:
hän on onnistunut löytämään Tenstan moniuloitteisen
sielun.
Tarvoimme valokuvaajan kanssa syksyisten kenttien yli punaiseen
puutaloon jossa Markku Huovila tekee työtä. Läheltä
menevät valtatiet unohtuvat kun ohittaa hevostallin ja astuu
sisään. Kello tikittää, rauha täällä
Folkets parkissa on kuin olisi tullut maaseudulle, ikkunasta näkyy
syksyinen kellastuva maisema.
- Kerran tuosta ohi meni peuraperhe ja minulta oli jäänyt
kamera kotiin sinä päivänä, kertoo taiteilija.
Hän kuvailee valokuvan jota ei siis voinut ottaa, mutta näkymä
jäi sitäkin tarkemmin mieleen. Nyt hän on aikeissa
ostaa tietokoneen jota tarvitsee kuvien käsittelyssä ja
laittaa pois mainoslehtiä, kattaa kahvit ja alkaa kertoa työstään.
Viimeksi hänen koko näyttelynsä varastettiin, joten
varmasti on kysymys suositusta taiteentekijästä.
Työhuoneen seinillä on lehtileikkeitä: sarjakuvia,
pilakuvia, satiirisia piirroksia. Myös suuria tauluja on esillä,
niissä on motiiveina luonto ja eläimet.
- Suomessa minä opetin englantia, toteaa Huovila siihen, miten
ihmeessä hän tänne joutui.
- Olin myös mustalaisopettaja vailla pätevyyttä.
Sitä työtä tein kopissa jonka ikkunat olivat ylhäällä
huoneessa jossa kaksi lasta oppi kotikieltä. Anjalankoskella
tein työtä apukoulussa missä oli oppilaina mustalaislapsia,
siellä tuli nähtyä yhtä ja toista opettajana.
Minulla oli Fiiatti-rämä jota oppilaat auttoivat vauhtiin.
- Olin myös töissä Nurmeksessa missä ajelin
taksilla, siellä kyläkauppiaat olivat myös taksikuskeja.
He tahtoivat, että jäisin sinne töihin, kun tuli
niin pitkiä ajoja. Minun jälkeeni kyläkaupat lopettivat,
toteaa taiteilija yksikantaan.
Miten hänestä sitten tuli tämä tunnettu taiteilija,
jonka uskomattomat tekstit kuvaavat ruotsalaista yhteiskuntaa niin
terävästi ja hauskasti ja osuvat aina
oikeaan huomioissaan?
- Lappeenrannan lukiossa olin nuorempi lehtori, vuoden verran toimin
siellä. Olin aina vuoden eri paikoissa, katselin Suomea, Savonlinnan
kieli-instituutin olin käynnyt jo pari vuotta aiemmin. Lopulta
päätin, etten jatka tätä enää kovin
kauan.
- Olin nähnyt sen minkä halusin Suomesta ja lähdin
merta edemmäs kalaan. Tuntui että olisin jäänyt
jumiin jos en olisi lähtenyt.
- Lappeenrannassa menin usein kirjastoon, luin Sibeliuksen elämänkertaa
ja kuuntelin hänen musiikkiaan. Tunsin, että siinä
oli lupausta jostain toisesta elämästä. Totaalinen
lähestyminen tähän säveltäjään
jätti jäljelle tunneryöpyn: tää on väärä
ala, jota teen niin kauan kuin on pakko. Oli euforinen tunne siitä,
että piti löytää jotain muuta.
- Tulin Ruotsiin 1976 ja olin kolme vuotta kotikielenopettajana.
Aina olen enemmän tai vähemmän piirtänyt. Sitten
syksyllä aloitin Nyckelvikenin taidekoulun. Bildinformation
oli kurssin nimi, kävin vuoden siellä. Oli helppo vaihtaa
alaa, olin 32-vuotias, keski-ikä kurssilla oli 32 ja opettajakin
oli 32-vuotias.
 |
Moni on miettinyt, mistä ihmeestä Huovila
löytää ideansa. Hänen pilakuviaan tunteva saattaa
vain nyökytellä, niin, niinhän se on, mutta itse
ei keksi näitä kahden kielen sanojen samanlaisuuksia ja
eri merkityksiä. Huovila kävelee ja ideat tulevat kun
on kävellyt vartin ja sen jälkeen ideat pitää
heti laittaa muistiin.
Tenstan asuntomessuilla oli Markku Huovilan puolitoistametrisiä
töitä jotka kaikki varastettiin ja ne ovat yhä teillä
tietymättömillä. Onneksi kiertonäyttelyn toinen
versio on vielä jäljellä.
- Ajattelin laittaa meriittilistaan. Ainakin on se on herättänyt
jossain jotain kun on vienyt, toteaa taitelija tuoreimman näyttelynsä
kohtalosta.
- Sarjakuvanäyttely lähtee kiertämään.
Tämä integraatioaihe. Jos käytän jotain sanaa,
niin monikulttuuriproblematiikka. Kaikki sanat ovat epäonnistuneita.
Integrationalen, päättää Huovila.
Hän lähtee hakemaan lapsia päiväkodista, sen
suomenkielisestä osastosta. Ennen oli Tenstassa paljon suomalaisia,
mutta nyt on vain jäljellä osaston verran suomalaislapsia.
Teksti Arja Uusitalo
Kuvat Maarit Mäkelä-Faeder
|
