 |
Aamuisin suurtukholmalaislapset jotka asuvat vaikkapa
Solnassa, Nackassa, Sollentunassa tai vaikkapa Lidingössä
kuljetetaan kohti Idungatania minne kulkuyhteydet ovat hyvät.
Siellä sijaitsee Två tungor- eli Kaksi kieltä- päiväkoti
rauhallisen kadun varrella keskellä kaupunkia.
Suomalaisten päiväkotien kulta-aika Tukholmassa on ohi,
mutta suomenkieltä tärkeänä pitävä
perhe kuljettaa lapsensa pitkänkin matkan päähän.
Ruotsissa on käytäntö se, että suomalaiset jonottavat
samassa päiväkotijonossa kuin muut lapset ja näin
ollen suomalaiset eivät pääse sivuuttamaan jonoissa
suomenkieliseen ryhmään.
- Jonosysteemi aiheuttaa ongelmia, kertoo Anne Paananen, joka johtaa
Kaksi kieltä-päiväkotia. Vanhempien pitää
olla hirveän aktiivisia. Meillä on henkilökunnassa
yksi suomenruotsalainen, toimintakieli on suomi. Kun tänne
tulee lapsia, joiden suomenkieli ei ole vielä vakiintunut käytämme
silloin tukena ruotsin sanoja.
- Tänne alkaa tulla jo kolmannen polven suomenkielisiä.
Isovanhemmat ovat silloin olleet aktiivisia, tahtoisivat saada siirretyksi
suomenkielen lapsenlapsilleen. Vanhemmat tosin ovat menettäneet
usein suomenkielen. Näin ollen ovat isovanhemmat suomen kielen
edustajia perheessä. Tämä on uusi ilmiö Tukholmassa,
ei vielä pystytä sanomaan, mitä tapahtuu.
Anne Paananen tuli johtajaksi päiväkotiin toissa vuoden
elokuussa jota ennen hän teki töitä kaksikymmentä
vuotta Suomalaisen Seurakunnan avoimessa toiminnassa. Seurakunta
järjestää leiritoimintaa ja perhetoimintaa. Suomalainen
Seurakunta on usein ollut paikka missä tästä päiväkodista
on saanut tietää. Sitä kautta perheet tulevat Kaksi
kieltä- päiväkotiin.
Mihin suomalaislapset sitten menevät käymään
koulua päiväkodin jälkeen?
- Osa menee Ruotsinsuomalaiseen kouluun, kauempaa tulevat ehkä
valitsevat koulun asuinalueeltaan. Me teemme yhteistyötä
suomalaisen koulun kanssa. Me järjestämme kouluunlähtijöille
tapaamisia.
Suomenkielen asema ja tilanne Tukholmassa on sellainen, että
voisi huolestua, jollei väliin tapaisi sellaisia kuin Anne
Paananen, joka näkee päivittäin työssään
miten suomalaislapset pitävät yllä suomen kieltä
täällä vaikkapa vanhemmat olisivat sen jo kertaalleen
menettäneet.
- Valtaosalla lapsista on ruotsinkieli vahvempi. Suomesta tulevat
ummikot ovat tärkeitä meille, kertoo Paananen ja jatkaa,
että kolmesta viiteen- ikäisten leikkikieli on ruotsi.
- Pieni vähemmistö on tullut äskettäin, enemmistö
on asunut täällä kauan. Jos suomenkieliset isovanhemmat
ovat lähellä, kieli on kehittynyt.
 |
Myös jotkut suomenruotsalaiset perheet tuovat
vesansa tänne, jotta nämä oppisivat suomea ja selviäisivät
Suomessa jos sinne muuttavat takaisin.
Mitä pienet lapset voivat tehdä keskellä kaupunkia?
Stora Skuggan on Luonnontieteellisen museon takana ja sinne tekee
päiväkoti retkiä.
- Olemme avoimia yhteiskuntaan päin, ennen lapset kävivät
vierailuilla Suomi-kodissa, nyt käyvät laulamassa. Meillä
on paljon musiikkia ja taitava pedagogi joka palaa musiikille. Musiikki
tukee kielellisesti suomen kielen oppimista. Paljon meillä
lauletaan, on hyvin eläväistä toimintaa, toteaa Paananen
joka kertoo päiväkotinsa toiminnasta niin innostuneesti,
että tuntee lasten olevan hyvässä hoidossa täällä.
Ohitimme hyvin varustetun suuren ateljeen jossa lapset puuhaavat.
He saavat mennä sinne kun tekee mieli taiteilla, tämä
kaikki Reggio Emilia- toiminnan periaatteen mukaan. Lasten omatoimisuutta
tuetaan täällä kaikin tavoin.
Suomalaisia päiväkoteja ei kovin tiheässä ole,
Kistassa kuitenkin on toinen esikoulu, seon yksityinen ja kuuluu
Lilja-koulun yhteyteen. Kaksi kieltä, Två tungor- päiväkodin
aloittivat vanhemmat itse. Päiväkotiin on jonoa ja sen
taksa on sama kuin kunnalla. Päiväkodista saa enemmän
tietoa osoitteesta www.tvåtungor.se
Teksti Arja Uusitalo
Kuvat Maarit Mäkelä-Faeder
|
