|
Jouko Turkka Tukholmassa ohikulkumatkalla
 -
Hei, tuo oli Jouko Turkka, sanoo toimittajamme ja valokuvaajamme
ottaa esille kameran. Teemme seisaaltamme pikahaastattelun Marseillesta
ja Pariisista junalla tulleen suomalaisen teatterilegendan kanssa.
Jouko Turkka vetää mustaa laukkua, jonka pyörät
hölskyivät kun hän sitä on vetänyt perässään
päiväkausia matkallaan Marseillessa, Pariisissa ja Roomassa.
Viimeksi mainitussa metropolissa mies vietti vuorokauden, eikä
pitänyt näkemästään. Roomalaiset olivat
hänestä pöyhkeitä eikä heistä saanut
ollenkaan hyvää vaikutelmaa siitä huolimatta, että
hän saattoi kahdeksan vuotta latinaa lukeneena lukea kadulla
tekstejä Italian pääkaupungissa.
Hän on syntynyt 1942, asuu nykyään Pirkkalassa Tampereen
lähistöllä, missä kulkee paikallisbussilla siinä
kun koululaiset kuljetetaan taksilla kouluun, siellä päin
pelätään susia tätä nykyä. Samoin
kun Turkka oli lapsi.
- Meitä opetettiin työntämään suden suuhun
vasen nyrkkimme, kun olimme koululaisia, en tajunnut, miksi.
Hän piirtää viileään tukholmalaisilmaan
ilmakirjoitusta. Se selittää kaiken.
Turkka oli interrailaamassa ja on tällä matkallaan nähnyt
paljon ihmisiä, käyttänyt aikansa hyväksi katsellessaan
ja tuijottaessaan ihmisiä. Nyt on mukana vaikka miten paljon
materiaalia.
Tukholmalaisia hän pitää kauniina, kertoo matkaansa
illalla jatkava mustiin pukeutunut ja päänsä kaljuksi
ajanut Jouko Turkka kertoo. Hän hymyilee paljon, näyttää
känsät käsissään, kuntoilee paljon. Piirtää
ilmaan sen mitä ei sanoin kuvaa, kuten esimerkiksi millaisia
ranskalaiset ovat ja millaisia italialaiset, miten ihmiset etelämpänä
käyttävät liiallisesti superlatiiveja, kaikki on
kyllästykseen asti grandissimoa Italian pääkaupungissa.
Uteluun siitä, mitä mies teki Marseillessa, hän sanoi,
ettemme voisi kirjoittaa sitä jos hän kertoisi. Toisaalta
keskustelumme karamellikaupan edessä Drottninggatanilla marraskuun
lopulla päättyi sovussa siihen, että Jouko Turkka
sai viimeisen sanan: Jos kirjoitatte, että hän sanoi niin
ja niin, niin hänpä sanoo, että joka sana on - toimittaja
ehdotti: totta - hän sanoi: Valhetta ja nauroi makeasti.
Teksti Arja Uusitalo
Kuvat ©Maarit
Mäkelä
|